Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Seuraavaksi kuvailen uskoani 90-luvun loppuvuosilta 2000-luvun reiluun puoliväliin eli vajaan 10 vuoden jaksolta. Pyrin kuvailuun, en esittämään arvostelmia. Kerron asioista niin kuin olen ne itse nähnyt. Puolueettomuuteen en varmastikaan kuvauksessani pysty.   Teen jonkin verran myös vertailua eri ryhmien välillä. Joku voi nähdä sen turhana vastakkainasetteluna, mutta mielestäni se on perusteltua. Vertailun avulla asiat jäsentyvät. Tarpeetonta kärjistämistä yritän välttää.   Menin lukioon -98 syksyllä. Internetin myötä maailma oli auki ja kielitaitoni riittävällä tasolla selvittääkseni Amerikan ihmeitä. Minuun vaikuttanut Livets Ord otti yhä enemmän etäisyyttä amerikkalaisiin TV-julistajiin ja siitä tuli klassisen helluntailaisuuden sisällä hyväksytympää, mutta itse aloin vasta lämmetä. Ihastuin menestysteologiasta perusteellisesti.   Matkalla menestykseen   Menestysteologia oli kuin luotu minua varten. Saarnaajilla oli näyttävät seurakuntasalit, yllään upeat puvut ...

Kuinka olen tullut tähän pisteeseen? Seuraavaksi kuvailen hengellistä taustaani vajaan 40 vuoden ajalta. Taustani ymmärtäminen on keskeinen osa tätä välitilinpäätöstäni. Olen pitkälti historian tuote, mutta niin on jokainen meistä. Jonkinlaisen omaelämäkerran kirjoittaminen on tärkeä harjoitus myös itselleni.
 Helluntailaisuus on äitini Aluksi selvitän muutaman asian. Ensiksi, seuraavissa kirjoituksissa nimenomaan kuvailen enkä esitä arvostelmia, syitä tai selityksiä. Kuvaukseni on täysin omakohtainen. 
   Toiseksi, helluntailaisuus laajassa merkityksessä on hengellinen äitini. Äidistä pitää puhua kunnioittavasti ja kaikki kirjoittamani täytyy tässä valossa ymmärtää. Erityisesti olen ikuisesti velkaa vanhemmilleni. Isäni intohimo Jumalan puoleen, palo uskosta kertomiseen, äänekkäät rukoukset kotona kyynelin ja karismaattinen herkkyys ovat jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Äitini ymmärtävä ja lempeä ote on ollut korvaamaton osa kotini uskoa. Hän on ollut tasapainottava voima ja ...

Mitä tulisi uskoa? Mikä on oikein? Mikä on väärin?   Mikä on tärkeää? Mikä on kehällistä?   Miksi kristityt ajattelevat monista (kieltämättä isoista)  kysymyksistä niin eri tavoin? Onko uskon sisältöä koskevilla kysymyksillä edes mitään merkitystä?  On mahdotonta, että voisin rakentaa itselleni sopivan  version kristinuskosta. Mieluisat opinkappaleet ja moraali. Mieluisat pyhät riitit. Minun totuuteni ja minun uskoni.  Se ei vain ole mahdollista. Ei tietenkään ole. Tiedän sen.   Viime vuosina olen etsinyt vastauksia kristinuskon suuriin  kysymyksiin. En ole etsinyt skeptisesti vaan uskosta käsin.  Anselm Canterburylaisen credo, ut intelligam –periaatteen mukaan, jossa usko on ensisijaista, mutta se etsii korkeampaa ymmärrystä. Todellinen tieto saavutettiin vain uskossa, eikä tieto voinut koskaan kokonaan korvata uskoa. ( Juti 2013, 92. ) Uskon ensisijaisuus ei Anselmin mukaan merkinnyt, etteikö  ihmisen olisi pitänyt tavoitella myös ...