Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Edellisessä kirjoituksessa väitin, että täydellinen tradition arvovallan torjuminen (jota helluntailaisuus edustaa) on johdonmukaisesti seurattuna äärimmäisen ongelmallista.  En kykene mitenkään uskomaan sellaista ajatuskulkua, jonka mukaan "historia on vain historiaa", "kirkko eksyi hyvin pian apostolien jälkeen" (sanaan "kirkko" suhtaudutaan taustassani kiistanalaisesti, koska "ei alussa ollut olemassa mitään kirkkoa vaan pelkästään itsenäisiä seurakuntia") ja kiistaton varhaisen kirkon traditio on harhaa. Kuitenkin samanaikaisesti ja intohimoisesti vakuutetaan Raamatun kaanonin (eli luettelon arvovaltaisista kirjoista "johon mitään ei saa lisätä ja josta mitään ei saa ottaa pois") olevan tismalleen ja erehtymättömästi kohdillaan.  Loogisesti en vain saa ajatuksiani mitenkään kytkettyä sellaiseen asetukseen, jossa tämä yhtälö (tradition ja kirkon arvovallan täydellinen torjuminen yhdistettynä lujaan uskoon Raamattuun) olisi johdonmuka...

Kääntymistäni historialliseen kristillisyyteen voi taustastani käsin pitää vakavana virheenä. Seuraavassa kuvaan tarkemmin, miksi näin on yleisesti nähty. Kuvaukseni on kenties kärkevä ja mahdollisesti jopa riitaisa, mutta sitä se ei ole tarkoituksella. Esitän asiat niin kuin ne ovat minulle näyttäytyneet, ilman sen suurempaa suodattamista.  Kuvaukseni paljastaa omat vanhat ajatusmallini, vaikka tuskin olen niitä itse keksinyt. Väitänkin niiden olevan isossa kuvassa varsin edustavia. Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta närkästymiseni tiettyihin asenteisiin saa nyt tulla läpi. On aika purra hammasta ja on aika puhua suoraan. Nyt puhun suoraan ja sydämestä, varmuudella vilpittömästi.  Yksin Raamattu On lähdettävä liikkeelle siitä, että historian näkökulma uskon asioihin on merkityksetön. Historia on vain historiaa. Kristinuskon totuus selviää ainoastaan Raamatusta - oikein selitettynä.  Millään kaanonin ulkopuolisilla lähteillä ei ole uskon kannalta mitään merkitystä e...