Kiistanalaiset Maria-opetukset (osa 2.)

Oppi Marian ainaisesta neitseydestä on hyvin kiistanalainen. Helluntailaiset uskovat katolisten tapaan, että Maria oli neitsyt Jeesuksen sikiämisessä. He myös jakavat yhdessä uskon, että kyseessä on tärkeä vahvistus Kristuksen jumaluudesta. Katoliset kuitenkin uskovat Marian myös säilyttäneen neitseyden Jeesuksen syntymän jälkeen. Tähän helluntailaiset eivät usko. Helluntailaiset toteavat kirjoitusten osoittavan, että Maria sai muutakin jälkikasvua Jeesuksen syntymän jälkeen ja eli täysin tavanomaisesti Joosefin vaimona. Katolisten mukaan kirjoitukset jättävät asian avoimeksi opilliselle kehitykselle. Todisteita tästä on heidän mukaansa löydettävissä varhaisimmista kirkkoisistä. Lopulta koko kirkon yhteinen usko antoi vahvistuksen Marian neitseydestä. (CPID.)

Jeesuksen sisaruksiin on UT:ssa viittauksia. Tradition mukaan “kirkko on ymmärtänyt nämä kohdat aina niin, etteivät ne tarkoita Marian muita lapsia”. Tällainen ilmaisutapa on tunnettu jo Vanhasta testamentista ja sillä viitataan läheisiin sukulaisiin. Huomioinnin arvoista on, että varhaisen kirkon traditiota seuraten esimerkiksi Luther sekä Englannin reformaattorit pitivät Mariaa ainaisena neitsyeenä. Samoin uskoi myös John Wesley. Kuten edellisessä kirjoituksessa nostin esiin, ortodoksit jakavat opin katolisten kanssa. (Katekismus, ARCIC, Arbour.)

Raamatunpaikkoja aiheesta

Benjamin H. Arbour (itse protestantti) nostaa esiin, että usein Marian ikuista neitsyyttä vastaan käydään lainaamalla Matteus 1:24-25: “Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.” Herkästi tekstin saattaa lukea siten, että Jeesuksen syntymän jälkeen Joosef “koski Mariaan”. Arbour jatkaa, että kreikan sana ἕως (heōs), joka on käännetty “ennen kuin” jakeessa 25. ei edellytä, että Joosef “koski Mariaan” Jeesuksen syntymän jälkeen. 

Matteuksen tapa käyttää ko. verbiä toisaalla valaisee asiaa. “Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ‘Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti’.” (Matt. 28:18-20) 

Arbour kertoo, että viimeinen virke käyttää kreikan sanaa ἕως (heōs) kieliopillisesti täysin samoin kuin Matteus 1:25. Siten viimeinen virke voitaisiin kääntää “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät ‘ennen kuin‘ maailma loppuu.” Arbour jatkaa, että ἕως (heōs) toimii tässä sidesanana, samalla tavoin kuin Matteus 1:25:ssa. Ei kuitenkaan näytä perustellulta ajatella, että Jeesus ei olisi enää meidän kanssamme lähetyskäskyn toteuttamisen jälkeen tai maailman loppumisen jälkeen. Siten Matteus 1:25 ei käy todistetekstinä Marian ikuista neitseyttä vastaan. 

Professori James B. Prothro on aiemmin edustanut näkemystä, jonka mukaan kirjoituksia ei ole mahdollista lukea vastuullisesti ja silti pitää kiinni opista Mariasta ainaisena neitsyenä. Hänen näkemyksensä kuitenkin muuttuivat. Teen tässä kirjoituksessa joitakin nostoja Prothron artikkelin pohjalta. Professori Prothron artikkeli on varsin uskottava, oleelliset tekstit kattava ja hyvin perusteltu argumentti Marian ainaisen neitseyden puolesta. Hänen mukaansa on olemassa riittävästi todisteita kyseisen näkemyksen suosimiseksi. Jos on kiinnostusta tutustua tarkemmin aiheeseen, niin suosittelen lukemaan Prothron artikkelin aiheesta. Linkki ko. artikkeliin tässä.

Jeesusta kuvataan "esikoisena", joten on mahdollista ajatella, että tämä viittaisi myös Jeesuksen jälkeen Marialle syntyneen lapsia (Luuk. 2:7). Esikoisuudella oli juutalaisuuden lakien alla kuitenkin merkitystä myös yhden lapsen perheille. Termi kertoo tapauksessa ainoastaan sen, että ennen Jeesusta ei ollut lapsia. (Prothro.)

Luukas kertoo (2:41-52), että Jeesus oli 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa pyhiinvaelluksella Jerusalemin temppelissä, kuten heillä oli vuosittain tapana. Jos Maria ja Joosef saivat yhdessä Jeesuksen jälkeen muita lapsia, niin varmuudella ainakin joku sisaruksista olisi syntynyt Jeesuksen ensimmäisten 12 vuoden aikana. Luukas puhui Jeesuksen "vanhemmista", "äidistä" ja "isästä" sekä "sukulaisista" ja "tuttavista". Luukas puhuu toisaalla Jeesuksen "veljistä" (8:19-20, Ap.t. 1:14), mutta jos he ovat tässä kertomuksessa mukana, niin heidät on erotettu Jeesuksen ydinperheestä ("isä" ja "äiti") ja laskettu mukaan "sukulaisiin". Tämä on kuitenkin vain vihjaileva todistus. Kyseessä voi myös vain olla Kristus-keskeinen kertomus, jossa muista lapsista puhuminen ei ole olennaista. Kuitenkin täsmällisesti "veljen" ja "siskon" jättäminen kertomuksesta pois jättää avoimeksi mahdollisuuden Marian neitseydelle. (Prothro.)

Vähintään 300-luvulta Marian ainaista neitseyttä todisteltiin sillä, että Jeesus uskoi ristillä Marian Johannekselle ja Johanneksen Marialle. Joosef on tässä vaiheessa kuollut. Miksi Jeesus uskoi äitinsä jonkun toisen lapselle, jos hänellä oli omiakin lapsia? Tämä argumentti voidaan nähdä puoltavaksi, mutta ei lopulliseksi. Voidaan esim. esittää, että Johanneksen evankeliumissa ele on vain symbolinen. Jotkut ovat sanoneet, että Marian muut lapset (Jaakob, Jooses jne., Mark. 6:3) eivät vielä tässä vaiheessa olleet uskovia ja siksi Jeesus ei uskonut Mariaa heille (Joh. 7:5). Kyseinen selitys ei kuitenkaan ole niin uskottava, kun tekstin historiallinen luonne otetaan huomioon. Jeesus ilmestyi Jaakobille ylösnousemuksensa jälkeen ja Jaakob todennäköisesti oli tullut tapahtumien paikan päälle. "Herran veljen" kuuluisuus varhaisen kirkon johtoasemassa johdattelisi Johanneksen yleisön (Joh. 7:5) todennäköisesti ymmärtämään, ettei aivan jokainen Jeesuksen "veljistä" ollut vailla uskoa pitkäperjantaina. (Prothro.)

Marian vastaus (Luuk. 1:34) Gabrielille, "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon", sai jotkut kirkkoisät kuten Gregorios Nyssalaisen esittämään, että Maria oli aikeissa pysyä neitsyenä läpi elämän. Gregorioksen mukaan Marian vastauksessa ei ole järkeä, koska hänellä on suhde Joosefiin: uutinen raskaaksi tulemisesta (Luuk. 1:31) tapahtuu oletettavan tavanomaisesti, kun kihlautumisaika on päättynyt, joka ei tässä tapauksessa ole kaukana (kihlausaika max. 12 kk). Miksi naimisiin menossa olevan naisen ei pitäisi odottaa lapsia syntyvän liitosta? Tämän johdosta Gregorios ja muut esittivät, että Maria olisi tehnyt jonkin neitsyyslupauksen. Tämä on historiallisesti mahdollista ottaen huomioon juutalaisuudessa tuolloin vaikuttaneet liikkeet. Myös esimerkiksi Qumranin yhteisö tunnustaa selibaatin, joskus jopa avioliiton sisällä. Jeesus, Paavali ja Ilmestyskirjan kirjoittaja jopa ylistävät selibaattia (Paavali mainitsee pidättymisen ajottain jopa avioliiton sisällä).   

Jeesuksen "sisarukset"

Yksityiskohtainen käsittely Jeesuksen "sisaruksista" (ἀδελφοί/αί) vaatii enemmän kuin blogikirjoituksen (edelleen, suosittelen Prothron artikkelin lukemista aiheesta kiinnostuneille). Tässä yhteydessä esittelen kolme mahdollista tulkintaa, jotka Prothro artikkelissa nostaa esiin.

Yksi mahdollisuus on, että Jeesuksen veljet ovat todella sanan täydessä merkityksessä Jeesuksen veljiä. UT:n kuvaukset tai kreikan kieleen liittyvät seikat eivät kuitenkaan edellytä, että Jeesuksen "veljet ja sisaret" olisivat Marian luonnollisia lapsia. Tulkinnan suurin vahvuus on "veljien ja sisarten" luonnollisessa lukutavassa Marian ja Joosefin lapsina. Kyseistä ilmaisutapaa voidaan kuitenkin, ilman mitään epäselvyyttä, käyttää veljistä joilla ei ole samaa äitiä. Tällöin kysymys siitä, synnyttikö Maria Jeesuksen "veljiä ja sisaria", jää avoimeksi. Tämä on tilanne erityisesti silloin, jos jotain tukevaa painoarvoa aiheeseen liittyen annetaan UT:n ulkopuolisille lähteille tai kirkkoisien esityksille.

Toinen mahdollisuus on, että Jeesuksen sisarukset olivat Joosefin lapsia edellisen edesmenneen vaimonsa kanssa. Tätä kantaa ovat edustaneet myös jotkut arvostetut protestanttitutkijat.

Kolmas esitetty vaihtoehto on liitetty Hieronymukseen. Sen mukaan Jeesuksen "veljet ja sisaret" ovat serkkuja tai muita lähisukulaisia. 

Yksityiskohtaisen käsittelynsä johtopäätöksenä Prothro esittää, että kahdelle jälkimmäiselle vaihtoehdolle löytyy vahvoja perusteita. Hän kuitenkin toteaa, että aiheen käsittely rajautuu sellaisten esitysten käsittelyyn, jotka pyrkivät osoittamaan opin Marian ainaisesta neitseydestä vääräksi. Historiantutkimuksen tai eksegeettisen tutkimuksen pohjalta ei ole mahdollista vahvistaa oppia. Kysymys jää teologisen arvioinnin piiriin. 

Marian ja Joosefin avioliitto seksuaalisesti pidättyvänä voi näyttää omituiselta, mutta sitä voidaan pitää sopivana ottaen huomioon heidän ainutlaatuinen roolinsa pelastushistoriassa. Patristiset lähteet ja varhainen traditio esittivät Marian ja Joosefin avioliiton Jumalan huolenpitona Marian ja Jeesuksen suojelemiseksi sekä Jeesuksen kasvattamiseksi kohti lopullista päämääräänsä. Mariaa ei kivitetä aviorikoksesta, kun hän on Joosefin kanssa. Joosef varjelee Mariaa ja Jeesusta matkalla Egyptiin ja hän tukee heitä kaikessa Nasaretissa. Joosefilla on erityinen rooli Marian aviomiehenä, vaikkakaan ei seksuaalisesti, ja Jeesuksen isänä, vaikkakaan ei biologisesti. Heidän avioliittonsa on todellinen avioliitto ja toteutuu sopivasti ottaen huomioon heidän pyhän kutsumuksensa. 

Reformaattorit aivan oikein korostivat avioliiton pyhyyttä. Samalla on totta, että UT:ssa on avioliiton sisällä sija pidättymiselle rukouksen ja Jumalalle omistautumisen tähden. Jos tämä on sopivaa uskoville yleisesti, niin kuinka paljoa sopivampaa ja pitkäkestoisempaa se onkaan parille, joka on aivan erityisesti maailman historiassa kutsuttu omistautumaan Jumalalle? (Prothro.)

Lähteet

• Prothro, James B. (2019): Semper Virgo? A Biblical Review of a Debated Dogma
• Lainaukset Raamatusta: raamattu.fi 
• Arbour, Benjamin H. (2020): An Evangelical Protestant’s Reflections on Roman Catholic Mariology
• Anglican-Roman Catholic International Commission (ARCIC): Mary: Grace and Hope in Christ
• Catholic Pentecostal International Dialogue (CPID): Final Report (1977-1982)
• Katolisen kirkon katekismus, s. 140.