Päivitettyjä kirjoituksia

Olen tehnyt seuraaviin kirjoituksiin joiltakin osin merkittäviäkin päivityksiä uusien löydösten pohjalta: 

Toivottavasti kirjoitukset herättävät ajatuksia ja palvelevat pyhiinvaeltajan matkalla!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

40 vuoden pyhiinvaellus osa 4.

Kesällä -13 menin naimisiin. Olin puoli vuotta aiemmin muuttanut Helsinkiin. Kotiseurakuntani olisi luonnollisesti Helsingin Saalem. Otin Saalemin vastaan enemmän tai vähemmän annettuna. Taustani ja historiani huomioiden kuvio oli selvä. Tietenkin minulle oikeaa uskoa oli se, mihin olin kasvanut ja johon ystävät, perhe ja tuttavat ohjasivat. Me olimme lähimpänä aitoa raamatullista uskoa, alkuperäistä kristinuskoa. Helluntailaisuus ja vapaat suunnat olivat hengellinen kotini, niissä olin kristityksi syntynyt ja uskoon kasvanut.  Helluntailaisena minulle oli itsestään selvää, että helluntailaisuus olisi uskollisin apostolisen uskon edustaja. Jos haluaisin olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja puhtainta versiota kristillisestä uskosta, niin olisin helluntailainen. Lisäksi sosiaaliset siteet kytkivät minut kiinteästi helluntailaisuuteen.   Eikä asiaa tarvinnut muutenkaan suuremmin tutkailla. Tärkeintähän olisi lopulta yksinomaan sydämen usko. Miksi siis käyttäisin rajallista...
Read more »

Uskoni etsii ymmärrystä, mutta ei epäile

Mitä tulisi uskoa? Mikä on oikein? Mikä on väärin?   Mikä on tärkeää? Mikä on kehällistä?   Miksi kristityt ajattelevat monista (kieltämättä isoista)  kysymyksistä niin eri tavoin? Onko uskon sisältöä koskevilla kysymyksillä edes mitään merkitystä?  On mahdotonta, että voisin rakentaa itselleni sopivan  version kristinuskosta. Mieluisat opinkappaleet ja moraali. Mieluisat pyhät riitit. Minun totuuteni ja minun uskoni.  Se ei vain ole mahdollista. Ei tietenkään ole. Tiedän sen.   Viime vuosina olen etsinyt vastauksia kristinuskon suuriin  kysymyksiin. En ole etsinyt skeptisesti vaan uskosta käsin.  Anselm Canterburylaisen credo, ut intelligam –periaatteen mukaan, jossa usko on ensisijaista, mutta se etsii korkeampaa ymmärrystä. Todellinen tieto saavutettiin vain uskossa, eikä tieto voinut koskaan kokonaan korvata uskoa. ( Juti 2013, 92. ) Uskon ensisijaisuus ei Anselmin mukaan merkinnyt, etteikö  ihmisen olisi pitänyt tavoitella myös ...
Read more »

Uuden edessä: katolisen kirkon täyteen yhteyteen

Etsinnän lopputulos on kohdallani se, että liityn  katoliseen kirkkoon  (kts. myös tämä ). Matkani on ollut melkoista kipuilua ja se on kestänyt vuosia. Puhtaasti inhimilliset (sosiaaliset ja käytännölliset) tekijät ovat vastustaneet kohdallani hyvin ankarasti.  Kustannus-hyötyanalyysi osoitti, ettei kirkkoon liittyminen olisi ongelmatonta.  Katolinen kirkko ei vapaissa suunnissa yleisesti ottaen ole vakavasti otettava, saati uskottava vaihtoehto. Päinvastoin, tyypillinen näkemys on, että kirkko pimitti ihmisiltä selvän Raamatun totuuden ja yritti lujasti estää ihmisiä tietämästä, mitä tosi kristinusko oikein onkaan. Kirkko vainosi todellisia uskovia , opetti täysin väärin ja sen turmeluksesta oli päästävä vapauteen. Katolinen kirkko edusti lähtökohtaisesti aina sortajia ja väärintekijöitä.  Miten muut suhtautuisivat? Kuinka jäsennän asiat, jotka ovat itselleni vieraampia? Onko minulla vielä ystäviä? Haukutaanko minut? Väistämättä ratkaisu aiheuttaisi jonkinlai...
Read more »

40 vuoden pyhiinvaellus osa 1.

Kuinka olen tullut tähän pisteeseen? Seuraavaksi kuvailen hengellistä taustaani vajaan 40 vuoden ajalta. Taustani ymmärtäminen on keskeinen osa tätä välitilinpäätöstäni. Olen pitkälti historian tuote, mutta niin on jokainen meistä. Jonkinlaisen omaelämäkerran kirjoittaminen on tärkeä harjoitus myös itselleni.
 Helluntailaisuus on äitini Aluksi selvitän muutaman asian. Ensiksi, seuraavissa kirjoituksissa nimenomaan kuvailen enkä esitä arvostelmia, syitä tai selityksiä. Kuvaukseni on täysin omakohtainen. 
   Toiseksi, helluntailaisuus laajassa merkityksessä on hengellinen äitini. Äidistä pitää puhua kunnioittavasti ja kaikki kirjoittamani täytyy tässä valossa ymmärtää. Erityisesti olen ikuisesti velkaa vanhemmilleni. Isäni intohimo Jumalan puoleen, palo uskosta kertomiseen, äänekkäät rukoukset kotona kyynelin ja karismaattinen herkkyys ovat jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Äitini ymmärtävä ja lempeä ote on ollut korvaamaton osa kotini uskoa. Hän on ollut tasapainottava voima ja ...
Read more »

Helluntailainen näkökulma: Joutuuko katolinen helvettiin? Osa 1.

Helluntailaisuus on viime vuosina ottanut selviä askelia avoimempaan suuntaan katolista kirkkoa kohtaan. Keskinäinen ymmärrys on ehdottomasti lisääntynyt. Uskon kokemuksellisuuden vakavasti ottava karismaattisuus koskettaa vahvasti myös katolista kirkkoa. Nykyisin kirkon sisällä vaikuttaa noin 160 miljoonan hengen karismaattinen liike . Helluntailaisuuden myötä avoimuus yllätyksellistä Pyhän Hengen toimintaa kohtaan on kasvanut halki koko kristikunnan.  Erilaiset karismat, suorasta jumalakokemuksesta todistaneet mystikot ja selittämättömät ihmeet ovat aina olleet osa myös katolisen kirkon jakamaa kokemusta. Paavi Franciscus on pyytänyt anteeksi katolilaisten syrjiviä toimia ja asenteita helluntailaisia kohtaan. Paavillinen hovisaarnaaja Raniero Cantalamessa OFM Cap. on karismaatikko.   Paavi Franciscus on ollut todella myönteinen kirkon karismaattista liikettä kohtaan. Myös edelliset paavit ovat suhtautuneet siihen myönteisesti. Liike painottaa kokemusta henkikasteesta ...
Read more »

40 vuoden pyhiinvaellus osa 2.

Seuraavaksi kuvailen uskoani 90-luvun loppuvuosilta 2000-luvun reiluun puoliväliin eli vajaan 10 vuoden jaksolta. Pyrin kuvailuun, en esittämään arvostelmia. Kerron asioista niin kuin olen ne itse nähnyt. Puolueettomuuteen en varmastikaan kuvauksessani pysty.   Teen jonkin verran myös vertailua eri ryhmien välillä. Joku voi nähdä sen turhana vastakkainasetteluna, mutta mielestäni se on perusteltua. Vertailun avulla asiat jäsentyvät. Tarpeetonta kärjistämistä yritän välttää.   Menin lukioon -98 syksyllä. Internetin myötä maailma oli auki ja kielitaitoni riittävällä tasolla selvittääkseni Amerikan ihmeitä. Minuun vaikuttanut Livets Ord otti yhä enemmän etäisyyttä amerikkalaisiin TV-julistajiin ja siitä tuli klassisen helluntailaisuuden sisällä hyväksytympää, mutta itse aloin vasta lämmetä. Ihastuin menestysteologiasta perusteellisesti.   Matkalla menestykseen   Menestysteologia oli kuin luotu minua varten. Saarnaajilla oli näyttävät seurakuntasalit, yllään upeat puvut ...
Read more »

40 vuoden pyhiinvaellus osa 3.

Kun muutin pois Jyväskylästä talvella -13, olin toinen henkilö kuin sinne tullessani. Uskovat ovat yhtä perhettä, siskoja ja veljiä. Jyväskylän jakson aikana sain upeita ystäviä. He jakoivat elämäänsä kanssani, rukoilivat puolestani, tukivat, ymmärsivät ja rohkaisivat. Jyväskylästä sain elämääni eväitä. Se oli ihmisenä kasvamisen ja hengellisen kasvun aikaa.   Opin Keski-Suomessa avarakatseisuutta, älyllisyyttä ja vuoropuhelua. Vaikutuspiirissäni monet odottivat, että usko olisi järkevää ja teologisesti rikasta. Uskon tuli kestää vuoropuhelua myös tieteellisen tutkimuksen kanssa. Johtajat olivat kiinnostuneita tutkitusta tiedosta ja sen hyödyntämisestä. Tällainen asennoituminen erilaisiin kysymyksiin ja jännitteisiin oli minulle painotukseltaan uutta. Vaikka olin kouluja käymätön ja kumarassa kulkenut nuori mies, niin ajatuksiini suhtauduttiin vakavasti.   Pohjalta on hyvä ponnistaa   Aloitin opiskelut yliopistossa syksyllä -05, jolloin olin 23-vuotias. Kulkurivuodet oli...
Read more »

Ei enää protestantti

Viime lauantai-iltana (helluntaiaattona) koitti viimein se päivä, kun matkani protestanttina päättyi. Noin 10 vuotta sitten sain konkreettiset ensikosketukset katolilaisuuteen, josta alkoi utelias, mutta hiljainen tutkimusmatkani. Alkuvuosina matka oli puhtaasti älyllistä uteliaisuutta. Viimeiset vuodet olivatkin sitten todellista painimista.  Ääneen en uskaltanut kertoa, mitä kaikkea hiljaisuudessa luin ja kuuntelin. Pelkäsin paheksuntaa ja kaipasin hyväksyntää siinä määrin, että suuni pysyi tiukasti kiinni. Pelkästä torjutuksi tulemisen uhasta tuli rajoittava rautainen häkki. Matka haastavien kysymysten äärelle ja uskon juurille olikin samalla eräänlainen löytöretki omaan keskeneräisyyteeni ja kypsymättömään luonteeseeni.  Olen paljon pienempi ihminen kuin olisin toivonut olevani. Mitä toiset ajattelisivat, kiinnosti aika paljon ja se ohjasi toimintaani monella tasolla. Taivuin toisten odotusten edessä (tai sen edessä, mitä kuvittelin toisten minulta odottavan) ja valitsin j...
Read more »

Mikä on nyt toisin?

"Oletko sä nyt sitten käynyt ripillä? Miten se oikein toimii? Verkon takaa siellä jotakin supistaan - niinkö?"  "Olen ollut - jo useamman kerran! Se on ihan mahtava juttu ja toivoisin kaikkien kokevan ripin! En nyt tahdo mitenkään varsinaisesti vihjailla, mutta saattaa olla, että se tekisi sinullekin ihan hyvää." Tähän tapaan meni kesäinen lyhyt ajatustenvaihto yhden pitkäaikaisen ja läheisen ystäväni kanssa. Meitä nauratti ja silmäkulmissamme oli pilkettä, vaikka itse asia oli toki tärkeä ja vakava.  Miten hengellinen elämäni on käytännössä muuttunut sen jälkeen, kun tulin katolisen kirkon täyteen yhteyteen? Palvonko Mariaa? Rukoilenko kuolleiden puolesta? Kieltämättä herkullisia teemoja, mutta tässä yhteydessä kuitenkin ajattelin kirjoittaa jostain ihan muusta. Ripittäytyminen on nimittäin todella konkreettisesti muuttanut uskonelämääni. Se on ollut minulle väline läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa. Vanhaa ja uutta Samalla elämässäni on hyvin paljon samaa kuin ...
Read more »

Tähän olen tullut (osa 1.)

Seuraavat kirjoitukset ovat tämän matkan eräänlainen päätös. Tekstit nousevat siitä, mitä olen käynyt läpi ja mihin olen tullut. Kuvaus on rehellistä vuodatusta. Jos jossain kohden ilmaisuni ovat kärkeviä, niin voin vain pahoitella. Toivottavasti osaat ja jaksat sitä suodattaa.  Tarkoitukseni ei näet ole tahallisesti kärjistää. Kaiken aikaa olen pyrkinyt vilpittömästi totuudellisuuteen ja taistelemaan niitä ennakkoluuloja vastaan, joiden varaan olisi ollut kaikkein luontevinta ja helpointa heittäytyä. Olen nähnyt vaivaa sen eteen, että rakkaus totuuteen voittaisi kiusaukset helppoihin vastauksiin.  Tulkintojeni kanssa saa kaikin mokomin olla eri mieltä, mutta vilpittömyyttäni ei kenenkään tarvitse epäillä. Lähtökohtani ei ole ollut katkeruus, paha tahto tai mikään "kätketty agenda", vaan vilpitön etsintä. Matkan aikana minulle kirkastui, että kyse ei lopulta olisi vain todistusaineiston puntaroinnista. Tunsin samanaikaisesti ahdistusta ja iloa. Löytäminen toi iloa, mutta myös...
Read more »