Kiistanalaiset Maria-opetukset (osa 1.)
Mitkä ovat varhaisia opetuksia Mariasta? Onko Maria-opetuksissa ollut lopulta kyse vain joidenkin halusta uskoa jotain sellaista, mihin ei yksinkertaisesti ole olemassa raamatullisesti (tai historiallisesti) uskottavia perusteluja? Ehkä Maria-hurskaus meni (tai menee) vain joillakin jossain vaiheessa överiksi? Näinhän on kiistatta joskus myös tapahtunut ja reformaattorit vastustivat hyvin syin kansanuskossa eläneitä vääristyneitä Maria-korostuksia.
Kenties vääristyneen Maria-hurskauden myötä myös Maria-opetuksissa eksyttiin väärille vesille? Vai onko Maria-opetuksille löydettävissä mahdollisia, jopa uskottavia raamatullisia perusteita? Tarkoitukseni on esitellä ja arvioida opetuksia tässä ja seuraavassa kirjoituksessa.
Palatakseni vielä lyhyesti edellisiin kirjoituksiin (tässä ja tässä), helluntailaisuuden sisällä asenteet kaikenlaista Maria-hurskautta kohtaan ovat olleet kriittisyydessään pahasti yliampuvia. Hurskaus on usein automaattisesti leimattu epäjumalanpalvelukseksi ja taikauskoksi. Tässä on selkeästi ja kiistatta syyllistytty rakentamaan olkinukkeja. Niin ei tulisi tehdä kenenkään (varsinkaan kristityn), vaikka opetuksista olisikin eri mieltä. Tällaiselta päätelmältä ei mielestäni voi mitenkään välttyä, kun perehtyy siihen, mitä Mariasta virallisesti opetetaan.
Vahva asenteellisuus on usein estänyt rakentavan keskustelun. Olen itsekin ollut uskossani niin ylimielinen ja kapeakatseinen (en tosin vain tässä suhteessa vaan monissa muissakin kohdin), etten ole pitänyt Mariaan liittyviä kysymyksiä edes perehtymisen arvoisina.
Miksi selvittää jotain, jos asia on jo kerran täysin selvä? Kaiken totuuden etsinnän lähtökohta pitäisi olla toisen kuuntelemisessa ja vilpittömässä etsinnässä (kts. blogikirjoitus). Jos nämä älylliset hyveet kuitenkin loistavat poissaolollaan, niin mitään ei oikeastaan ole enää tehtävissä. Jos keskustelun lähtökohtana on omien ajatusten suvereeni ylivertaisuus eikä toiselta voi mitenkään olla mitään opittavaa, niin silloin ei ole mahdollista edetä mihinkään suuntaan. Hyvin usein tämä on kokemukseni perusteella valitettavasti ollut keskustelujen lähtötilanne, myös omalla kohdallani.
Mariasta puhuttaessa olisi ensinnäkin tarpeellista pitää mielessä katolisen kirkon itsensä esittämät periaatteet. Niiden läpi asioita lukeva välttyy monilta väärinkäsityksiltä: "Mikään autuaan Neitsyen vaikutus ihmisiin heidän pelastuksensa tiellä ei näet ole syntynyt välttämättömyyden pakosta, vaan jumalallisesta suostumuksesta. Se virtaa Kristuksen ansioiden ylenpalttisuudesta, nojautuu Kristuksen välimieheyteen, on siitä täydellisesti riippuvainen sekä ammentaa siitä kaiken voimansa. Uskovien välitöntä yhteyttä Kristukseen se ei millään tavoin vähennä, vaan edistää." Marian äidillinen vaikutus ja välittäminen "on kuitenkin tulkittava siten, ettei sillä mitään vähennetä Kristuksen ainoan välimieheyden arvosta ja tehokkuudesta, eikä siihen mitään lisätä." (Lg.)
Katolisen kirkon oma opetus Maria-hurskaudesta on siis hyvin Kristus-keskeistä. Vieläpä, Maria-hurskaus on ollut Kristus-keskeistä aina sieltä saakka kuin siitä löytyy merkkejä eli aivan varhaisesta kristinuskosta asti. Katolisen opetuksen mukaan Marian tehtävä on osoittaa Kristukseen. Kaikki Marian vaikutus on täydellisesti Kristuksesta riippuvaista. Maria on itsekin yksi Kristuksen lunastamien joukossa, esikuva kristittyjen osasta Kristuksessa. Maria-hurskauden perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja juhlia Jumalan suurta tekoa Mariassa. Katolisen opetuksen (ja Raamatun) mukaan Maria johtaa äidillisesti esimerkillään, rukouksillaan ja sanoillaan Jumalan kansaa elämään Jeesuksen tahdon mukaan - "tehkää mitä tahansa hän käskeekin (Joh. 2:5)."
Samalla on totta, että katoliset eivät ole aina esittäneet näitä opetuksia oikein tai vähintään niistä on muille välittynyt sellainen käsitys, josta on ollut helppoa saada väärinkäsityksiä. Opetukset on toisaalta osin jopa haluttu ymmärtää väärin eikä eri uskonyhteisöissä eläneitä vääriä käsityksiä ole monestikaan edes vakavasti yritetty korjata. Se on tietenkin hyvin väärin eikä ollenkaan kristillistä.
Koska katoliset tahtovat rakentaa yhteyttä protestanttien välillä, niin ehkä katolisten tulisikin keskittyä vähemmän uusien Mariaan liitettävien titteleiden teologiseen pohdiskeluun (joista syntyy helposti väärinkäsityksiä kirkon opetuksesta) ja ennemmin pyrkiä viestimään sitä, mistä heidän omasta mielestään opetuksissa ja hurskaudessa on oikein kyse.
Mitä opetuksia?
Katoliset uskovat, että Maria hedelmöittyi synnittä, pysyi aina neitsyenä ja elämänsä päätyttyä hänet otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaaseen. Helluntailaiset torjuvat katoliset Maria-opetukset väärinä, poislukien opetuksen Mariasta Jumalan äitinä (Maria ei siis ole Jumalan äiti Jumalan ikuisessa kolminaisessa olemuksessa, vaan Pojan inkarnaatiossa). Katolinen usko on, että opetukset kuuluvat kirkon traditioon, jonka sisällä Raamattu avautuu. Helluntailaisten mukaan kyseisille Maria-opetuksille ei sen sijaan ole raamatullisia perusteita. (CPID.)
Ortodoksien opetukset Mariasta ovat hyvin samankaltaisia katolisten kanssa. Ortodoksit eivät kuitenkaan ole nostaneet Marian ruumiillista taivaaseenottoa dogmin asemaan ja he torjuvat opetuksen Marian tahrattomasta sikiämisestä. Samoin joidenkin anglikaaniteologien ajattelussa Marian asema ei käytännössä juurikaan poikkea katolisista tulkinnoista ja myös saksalaisten protestanttiteologien keskuudessa on esiintynyt halukkuutta palauttaa Maria-opetuksia. (ODOCC.)
Lutherin lukuisista kirjoituksista tulee ilmi hänen uskonsa siihen, että Maria oli synnitön, vaikka hän ei ottanutkaan kantaa kysymykseen Marian tahrattomasta sikiämisestä. Lutherille Marian korotettu asema ja hänen nöyryytensä perustuivat yksinomaan Jumalan armoon. Jumalan tavanomaisesta poikkeava Mariaan kohdistunut armon valinta oli kytköksissä hänen tavattomaan pyhittämiseensä. (Levering.)
Pohjalla usko ainutlaatuiseen armoon
Maria-opetusten ymmärtämiseksi on siis ensinnäkin nähtävä se tausta, mistä käsin ne oikein nousevat ja aukeavat. Opillisesta taustastaan irrotettuina opetukset todella voivat näyttää kummallisilta, mutta katolisten mukaan niitä ei pitäisikään tarkastella irrallisina. Yksi käytännön haaste on siinä, että opillisen taustan ymmärtäminen vaatii hiukan selvittämistä.
Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen opetuksiin Mariasta vaikuttanut kirkkohistorioitsija Hugo Rahner kirjoittaa: “Kaikki Neitsyt Marian osakseen saamat armot suotiin hänelle siksi, että ne viittaavat hänen korkeimpaan mahdolliseen arvokkuuteensa: siihen, että hän sai tulla ikuisen Sanan ruumiilliseksi äidiksi. Tämä ihmeellinen armon työ alkoi siitä, että Maria oli vapaa kaikista perisynnin pauloista sen lunastavan veren kautta, jonka hän äidillisesti sai valmistaa Jumalan Pojalle.”
Kyse on siis armosta. Kaiken Maria-opetuksen pohjalla on usko Jumalan valintaan ja siihen liitettävään erityiseen armoon, jonka Maria sai Jeesuksen veren kautta. Jeesus puolestaan todella syntyi Mariasta (ei vain Marian kautta). Maria on itse yksi lunastetuista, mutta Jeesuksen ristintyöhön perustuva Jumalan armo kohdistui Mariaan ihmeellisesti "ajan ylitse" - jo ennen kuin häntä oli edes olemassa!
Opetus Marian identiteetistä Theotókoksena (Jumalan äiti, Jumalan kantaja) on avain muiden Mariaan liittyvien oppien ymmärtämiseen. Tämän opetuksen valossa eli Theótokoksen valossa, täytyy nähdä myös opit Marian taivaaseen ottamisesta ja perisynnittömästä sikiämisestä. Kaikkien Mariaan liittyvien mietiskelyjen tulee liittyä siihen, että hän on profeetallinen esitys Jumalan kansasta (kirkosta) ja Theotókos (Jumalan äiti). Maria on välttämätöntä nähdä Kristuksen ja Jumalan kansan (kirkon) valossa. (ARCIC.)
Lumen gentium kertoo kirkkoisä Ambrosiuksen opettaneen Marian olevan rakkaudessa, uskossa ja Kristukseen yhdistymisessä perikuva kirkosta (Jumalan kansasta). Pyhän Hengen varjoamana ja uskossa tottelevaisena Maria synnytti Pojan. Hän on uusi Eeva, joka ei kuunnellut käärmettä vaan Jumalan viestintuojaa. Marian synnyttämä Poika on esikoinen veljien joukossa (Room. 8:29). (Lg.)
Maria uskoi Jumalaan ja vastasi kutsuun myöntävästi. Voidaan myös perustellusti kysyä, kuka rakasti Jeesusta enemmän kuin Maria? Voisiko Jeesuksen äiti, joka kulki Herransa ja Poikansa rinnalla Hänen ensipotkuista kohdussa aina ristille saakka, olla esikuva uskoville Jeesuksen rakastamisesta? Varmasti voisi.
Katolisen opetuksen mukaan Maria on “kokonaan pyhä ja ruumiineen ja sieluineen jo kirkastettu”. Näin hän on esikuva Jumalan kansasta (kirkosta). Mariaan katsoessa Jumalan kansa (kirkko) voi nähdä kutsunsa niin maan päällä kuin lopulta taivaallisessa kodissa. (Kompendium.)
Professori James Brent (dominikaani) kiteyttää lähtökohtaa Mariaan Tuomas Akvinolaisen opetusten kautta. Enkeli Gabrielin toimesta Mariaa sanotaan “armon täyttämäksi”. Akvinolainen huomauttaa, että enkeli käyttää ilmaisua “armon täyttämä” Marian nimenä. Nimillä on Raamatussa henkilön identiteetin kiteyttämä rooli. Akvinolaisen mukaan enkelin julistus osoittaa Marian eläneen erityisessä, runsaassa armossa jo ennen enkelin ilmoitusta. Kirkkoisien mukaisesti Akvinolainen opetti tämän armon suojelleen Marian henkilökohtaiselta synniltä.
Marian saama erityinen armo johtui Akvinolaisen mukaan seuraavasta periaatteesta: kun Jumala antaa henkilölle tehtävän, niin Hän antaa myös armon sen täyttämiseen. Jumala antoi Marialle täysin ainutlaatuisen tehtävän - Jumalan äitinä olemisen. Hänen osansa oli tulla raskaaksi, synnyttää ja kasvattaa lihaksi tullut Jumalan Poika. (Brent.)
Yksi Akvinolaisen periaate on seuraava: mitä lähempänä asia on sen lähdettä, sitä suuremman osuuden se saa lähteen vaikutuksesta. Voidaan esimerkiksi ajatella leirinuotiota ja kiviä sen ympärillä. Tuli on lämmönlähde. Kivet saavat lämpöä tulesta. Mitä lähempänä kivi on tulta, sitä kuumempi on kivi. Samalla tavoin Jeesus Kristus on kaiken armon lähde, mutta kuka on lähempänä Jeesusta Kristusta, kaiken armon lähdettä, kuin Maria? (Brent.)
Maria sai Kristukselta enemmän armoa kuin kukaan toinen. Maria oli armon lähdettä lähempänä kuin kukaan muu. Tämän johdosta Maria on myös niin voimakas esirukoilija. Brentin mukaan Maria on pyhien joukossa ylivertainen armossa ja rakkaudessa. (Brent.)
Armon valinta UT:ssa ja historiallisessa uskossa
Vuonna 2019 ilmestyneessä The Oxford Handbook of Mary -kirjan artikkelissa Mary and Grace, katolinen teologi Matthew Levering kuvaa UT:n, kirkkoisien ja myöhäisempien teologien pohjalta, kuinka kaikki Maria-opetukset täytyy nähdä armon valinnan valossa. Tämän kappaleen kommentit pohjautuvat Leveringin kirjoitukseen, mutta kirkkoisiin en tässä yhteydessä mene syvemmin, koska heidän uskoaan Marian saamasta armosta olen jo käsitellyt laajasti kahdessa aiemmassa kirjoituksessa.
Levering esittää, että Marian saama pyhittävä armo annettiin hänelle toisia ihmisiä varten suoritettavaa tehtävää varten. Niin kuin Paavali valittiin ja pyhitettiin tehtäväänsä, sama tapahtuu Marialle, jonka kohdalla myös Jumalan armo on hänen ainutlaatuiseen tehtäväänsä sopiva.
Katolisessa ajattelussa vanhurskautus ja pyhitys, vaikka ovatkin erillisiä, nivoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla, Pyhän Hengen muuttavan sisäisen vaikutuksen johdosta (kts. aiempi kirjoitus). Jumalan valinta jotain tehtävää varten, vanhurskautus ja pyhitys, perustuvat armoon. Levering osoittaa useiden Paavalin tekstien perusteella, kuinka nämä asiat ovat UT:ssa täysin kiinteästi toisiinsa kytköksissä. Jumala ei ainoastaan armossaan vanhurskauta ja valitse ihmistä, vaan Hän antaa lisäksi pyhittävän armon valitsemaansa tehtävään. Näin armo tulisi Leveringin mukaan raamatullisesti ymmärtää (ja väitteen tueksi on suuri määrä viittauksia Raamatusta).
Marian kohdalla ainutlaatuinen pyhittävä armo, joka katolisen opetuksen mukaan varjeli hänet perisynnin tahralta, vastaa hänen saamaansa ainutkertaista tehtävää. Maria oli ikuisuudesta saakka Jumalan valitsema henkilö olemaan uusi Eeva ja hänen Herransa äiti. Marian Poika ja Herra tulisi lunastamaan koko ihmiskunnan (myös Marian). Ainutlaatuinen Jumalan valinta yhdistyi armossa ainutlaatuiseen pyhitykseen. Armon mahdollistamana ja ohjaamana Maria saattoi vapaasti elää todeksi tehtävänsä Poikansa auttajana ja äitinä.
Lännessä keskiajan teologit painivat sen kysymyksen parissa, kuinka arvioida pyhityksen ja Jumalan valinnan yhteyttä Marian suhteen. Kirkkoisien tavoin he uskoivat, ettei Jumalan valinta voinut olla irrallaan ainutlaatuisesta pyhityksestä, koska Jumalan armo ei ainoastaan valinnut tehtävään, vaan armo myös pyhitti ihmisen. Marian radikaalia pyhitystä koskien keskiajan teologeilla ei ollut mitään epäilyksiä. Kysymys oli siitä, milloin hänen täydellinen pyhityksensä tapahtui. Augustinus oli jättänyt tämän kysymyksen avoimeksi, vaikka hän olikin kieltäytynyt lukemasta mitään syntiä Mariaan. Vastaavasti Origeneen mukaan Marian täydellinen pyhitys tapahtui inkarnaatiossa.
Tuomas Akvinolaisen mukaan Maria ei ollut täydellisesti pyhittynyt hedelmöityksessä, mutta perisynti ei koskaan hallinnut Mariaa. Akvinolaiselle Maria oli siten silti lähes täydellisesti pyhittynyt jo hedelmöityksessä eikä Maria tehnyt syntiä. Kyse ei Tuomaan kohdalla ollut vain kirkon tradition kunnioittamisesta, vaan siitä Raamatusta nousevasta uskosta, jonka perusteella Jumalan valinnan armoa ja pyhityksen armoa ei voisi erottaa toisistaan. Maria sai tehtäväänsä sopivan armon, ei vain sukulaisuuden perusteella, vaan koska Marian suhde Poikaansa oli todellinen tehtävä, johon Maria oli erityisesti valittu ja valmistettu. Akvinolaiselle Maria ei kuitenkaan ollut täydellisesti pyhittynyt vielä hedelmöityksessä, koska Tuomaan mukaan Marian ollessa perisynnistä vapaa Kristus ei olisi voinut olla hänelle Pelastaja - ja kuitenkin Kristus on kaikkien ihmisten (myös Marian) Pelastaja.
Tuomaan esittämään ongelmaan vastasi John Duns Scotus. Hän huomautti, että Maria ennen kaikkea tarvitsi Kristusta lunastajakseen: Maria olisi saanut perisynnin ellei hänen Välittäjänsä armo olisi nimenomaisesti estänyt sitä. Scotus osoitti Raamatun valossa tämän olevan mahdollista: Kristuksen lunastava armo osui israelilaisiinkin, vaikka he kuolivat ajallisesti ennen Kristuksen lunastustyötä.
Raamatun tekstit osoittavat Marian armon ihmeellisyyden. Enkeli Gabriel ilmoittaa hänelle "Jumala on päättänyt osoittaa sinulle erityistä suosiota" (Luuk. 1:30) ja armosta Maria tulisi synnyttämään "Jumala on kanssamme" (Matt. 1:23). Armon mahdollistamana ja ohjaamana Maria vastaa sanomaan "olkoon siis niin, minä olen Herran palvelija" (Luuk. 1:38) ja hän antaa koko elämänsä Jumalan tehtävälle. Maria ei ole vain fyysinen kanava. Hän on pyhän Israelin ruumiillistuma, kun toisaalla Jumala oli valittanut kansansa tottelemattomuutta (Jes. 1:4-5). Marian suostumus osoittaa Jumalan valinnan ja pyhittävän armon, kun Maria kantaa Israelin Messiasta. Pyhän Hengen täyttämänä Elisabet huutaa kovaan ääneen "sinä olet naisista siunatuin" (Luuk. 1:42) ja vihjailee näin Daavidin sanoihin Herran arkun edessä (2. Sam. 6:9), Maria on "Herrani äiti" (Luuk. 1:43).
Levering huomauttaa, että jos Paavali oli "Jumalan tahdosta saanut kutsun Kristuksen Jeesuksen apostoliksi" (1. Kor. 1:1) ja kaikki kristityt "Hän oli jo edeltä määrännyt, että Jeesus Kristus tekisi meistä hänen lapsiaan" (Ef. 1:5), niin Maria oli edeltä määrätty ainutlaatuiseen suhteeseen Poikansa kanssa. Maria tiedostaa olevan sopivaa, että "kaikki tulevat sukupolvet ylistävät minua siunatuksi" (Luuk. 1:48), jossa sana "siunattu" on täsmälleen sama kuin Jeesuksen Vuorisaarnassa käyttämä sana "onnellisista" (Matt. 5). Maria ymmärtää saaneensa täysin ainutlaatuisen siunauksen "Mahtava teki minulle suuria" (Luuk. 1:49). Tällainen Jumalan armo ohjaa Marian elämää itsensä uhraavana rakastamisena Poikansa edestä ja nöyryytenä. Simeon profetoi, että Maria tulisi osallistumaan Kristuksen kärsimyksiin, "miekka lävistää vielä sinunkin sydämesi" (Luuk. 2:35). Paavalin kuvausten valossa sitä voikin odottaa häneltä, joka ainutlaatuiseen tehtävään annetun armon johdosta on naisista siunatuin ja joka heijastaa Kristusta itsensä uhraavassa rakkaudessa. (Kappaleen tekstit perustuvat Leveringin tekstiin.)
Perisynnitön sikiäminen
Marian tahratonta sikiämistä John Henry Newman avasi siinä valossa, että Maria on isien opetusten mukaisesti uusi Eeva (kts. aiempi blogikirjoitus). Ilman suurta armoa Eeva ei olisi synnittömyydestään huolimatta voinut kyetä voittamaan paholaisen juonia. Varhaiset kirkkoisät opettivat ensimmäisillä ihmisillä olleen enemmän kuin vain inhimillinen luonto. Heidät luotiin armossa ja luomisessa he saivat osallisuuden jumalallisesta elämästä ja armosta. Newmanin mukaan ei ole keinotekoista päätellä Marian olleen siunattu jopa suuremmalla armolla ottaen huomioon hänen ainutlaatuisen (armon mahdollistaman ja ohjaaman) yhteistyön Jumalan suunnitelmassa maailman pelastamiseksi. Tässä valossa tulee ymmärtää myös Gabrielin sanat Marialle “armolla täytetty”. Isien opetusten mukaan armo ei ole vain ulkoinen hyväksyntä tai suosio, vaan yliluonnollisesti lisätty sielun ominaisuus ja sisäinen tila. (Newman.)
Newman kysyy: “Ja jos Eevalle oli annettu tämä yliluonnollinen sisäinen lahja hänen olemisensa ensihetkestä alkaen, onko mahdollista kiistää, että myös Marialla oli tämä lahja hänen olemisensa ensihetkestä alkaen? Minä en tiedä, kuinka vastustaa tätä päätelmää: no, tämä on yksinkertaisesti ja kirjaimellisesti oppi perisynnittömästä sikiämisestä.” Newmanin näkemyksen mukaan oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä nousee siis isien opetuksesta: Maria on uusi Eeva. (Newman.)
Marian ja Eevan välisen typologian voi nähdä kirjoituksista. Jeesus kutsuu Mariaa “naiseksi” (Joh. 19:25-27). Ensimmäinen nainen otettiin Aadamin kylkiluusta (1. Moos. 2:22) ja niin hänestä tuli kaiken elävän äiti (1. Moos. 3:20). Niin myös “nainen” Maria on hengellisesti äiti niille, jotka saavat todellisen elämän vedestä ja verestä. Tuo veri virtaa Jeesuksen (Joh. 19:34) kyljestä (kreikaksi pleura, kirjaimellisesti “kylkiluu”). Henki “henkäistään” Jeesuksen uhrista (Joh. 19:30, 20:22, 1. Joh. 5:8). Kirkkoisät näkivät Marian myös Ilm. 12. kuvauksessa valottaen Marian ja kirkon asemaa Messiaan voitossa. Luku puhuu naisesta, joka on äiti “poikalapselle, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla”. Kyseessä on lainaus Psalmista 2., joka toisaalla Uudessa testamentissa viittaa sekä Messiaaseen että Jumalan kansaan. (ARCIC.)
Marian synnittömyydessä on kyse hänen osakseen saamasta armosta eikä Maria ole jokin supernainen, painottaa Thomas Petri. Opetusta Marian osana olleesta poikkeuksellisesta armon lahjasta, joka varjeli hänet tekemästä syntiä, ei Petrin mukaan ole vakavasti koskaan kyseenalaistettu historiallisessa kirkossa. (Petri.)
Anglikaanit yhtyvät katolisten näkemykseen, että on mahdotonta olla uskollinen kirjoituksille ja kuitenkin olla ottamatta Mariaa vakavasti. He toteavat, että kirjoitukset haastavat kaikkia uskovia kaikissa sukupolvissa kutsumaan Mariaa autuaaksi (Luuk. 1:48). Vaatimattoman Maria-juutalaistyttären Jumala valitsi ja antoi tälle armon tulla neitsyt äidiksi Pojalle varjoten hänet Pyhällä Hengellä. (ARCIC.)
Marian voi nähdä mitä runsaimmin määrin kirjoituksissa, jos kirjoituksia luetaan myös typologisesti (niin kuin niitä on aina kirkossa luettu). Raamatusta löytyy tähän lukuisia mielenkiintoisia ja puhuttelevia esimerkkejä. Kun neitseellistä hedelmöittymistä kuvataan Pyhän Hengen “varjoamisena” (Luuk. 1:35), niin siinä voi nähdä yhtäläisyyksiä: Jumalan Hengen liikkumiseen vetten päällä luomisessa (1. Moos. 1:2), kerubien liiton arkun varjoamiseen (2. Moos. 25:20), Jumalan läsnäolon ilmestysmajan varjoamiseen (2. Moos. 40:35). Marian ylistysvirsi kaikuu Hannan ylistysvirttä (1. Sam. 2:1-10). Maria saa Elisabetin tervehdyksessä oman erillisen siunauksensa (Luuk. 1:42) ja Maria ennustaa “tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi” (1:48). Tässä on myös perusta raittiille Mariaan kohdistuvalle hengellisyydelle. Sen ei kuitenkaan tule milloinkaan tapahtua erillään Marian roolista Kristuksen äitinä. (ARCIC.)
Benjamin H. Arbour (protestantti itse) huomauttaa, että jos Maria nähdään liiton arkkuna (kirkkoisien käyttämä typologia), niin siitä ei ole kuin pieni askel Jumalan äidin synnittömyyden vahvistamiseen. Liiton arkku oli niin pyhä, että jopa sen koskettaminen johti Ussan kuolemaan (2. Sam. 6:1-8). Samalla tavoin katoliset uskovat, että Maria Uuden liiton arkkuna on pyhä. Katolisten mukaan tämä edellyttää, että Maria oli synnitön. (Arbour.)
Historiallisesti oppi Marian perisynnittömästä sikiämisestä oli kiistan aiheena katolisessa kirkossa läpi keskiajan. Englannissa historioitsija ja teologi Eadmer puolusti oppia 1000-luvun alussa, kun hänen oppi-isänsä Anselm Canterburylainen sitä vastoin torjui sen (debatti oli siis käynnissä jo ennen Tuomas Akvinolaista ja John Duns Scotusia). Eadmer opetti Marian olleen vailla perisynnin tahraa hedelmöittymisestä alkaen, koska se oli Jumalalle mahdollista ja koska se oli sopivaa, niinpä Jumala teki myös niin. Opetusta edelleen kehittivät pidemmälle myöhemmin skolastikot, fransiskaanit ja jesuiitat. (ODOCC.)
Maria tarvitsee Kristusta Pelastajakseen ja Lunastajakseen aivan samoin kuin kaikki muutkin. Marian kohdalla kyse on siitä, että Marian elämän täytti Jumalan armo aivan alusta alkaen. Loppumme Kristuksessa on pyhyys (1. Joh. 3:2-3) ja ansaitsemattoman armon tähden tämä pyhyys oli Mariassa. Olla “armoitettu” merkitsee myös Kristuksen veren kautta vapautusta synnistä (Ef. 1:6-7) ja Raamatun mukaan Kristuksen sovitustyö koskettaa niitäkin, jotka ovat eläneet jo sitä ennen (1. Piet. 3:19, Joh. 8:56, 1. Kor. 10:4). Kun huomioidaan Marian kutsumus olla Kristuksen äiti (Luuk. 1:35), niin nähdään, että Kristuksen työ kosketti Marian elämää aivan alusta alkaen ja sen perimmäisiä pohjia myöten. Kyse on ainoastaan Raamatun avulla aukeavasta, ei Raamatun vastaisesta opetuksesta. Se on myös muinaisen tradition mukainen opetus. (ARCIC.)
Jared Wicksin mukaan Gabrielin Marian kutsuminen “armoitetuksi” ja Elisabetin sanat Marialle “siunattu naisten joukossa” voidaan hyvin ymmärtää Raamatun valossa. Jo ennen syntymää Jumala on “käsitellyt” omiansa (Ps. 139, Luuk. 1:15, Gal. 1:15). Armo voi edeltää jopa hedelmöittymistä (Jer. 1:5). Jumala valmisti Marian etukäteen kykeneväksi ottamaan vastaan ainutlaatuisen kutsunsa. Wicks esittää, Maria on näkyvä symboli Paavalin kuvauksesta “Jumalan teko, luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut.” (Ef. 2:10) (Wicks.)
Paavalin sanat saattavat näyttää kaikki poikkeukset poissulkevilta “kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Roomalaiskirjeen luvut 1-3 kuitenkin pyrkivät näyttämään, kuinka sekä juutalaiset että pakanat ovat syntisiä (3:9). Näin Room. 3:23 on ymmärrettävä tässä yhteydessä. Teksti käsittelee siis eri asiaa, kuin Marian “synnittömyyttä” tai Mariaa ylipäätään. (ARCIC.)
Otettu ruumiineen ja sieluineen taivaaseen
Matthew Levering kertoo, että esimerkiksi Paavali käyttää typologista perustelua osana hänen opillista perusteluansa. Levering käyttää esimerkkinä oppia Marian taivaaseen ottamisesta, josta protestantit kysyvät sen raamatullisuuden perään. Levering vastaa opin olevan raamatullinen ja esittää sen perustuvan typologisesti lukuisiin mariaanisiin Raamatun teksteihin kuten Ilmestyskirjan lukuihin 11-12. Tämä kuitenkin edellyttää typologista selittämistä osana raamatullista selittämistä. (Leveringin haastattelusta.)
Aiheesta on myös olemassa kattava akateeminen tutkimus Leveringin toimesta (kts. Mary's Bodily Assumption). Leveringin mukaan oppi on siis Raamatussa, vaikkakaan ei täysin ilmeisesti, vaan se perustuu toisinaan Raamatussa itsessään käytettyyn tapaan selittää Raamattua typologisesti.
Fullerin teologisesta seminaarista Veli-Matti Kärkkäisen alaisuudessa teologian tohtoriksi väitellyt Steven Nemes (katolisia vastaan usein väitellyt protestantti) arvioi Leveringin tulkintaa Marian taivaaseen ottamisesta hyvin perustelluksi. Levering kertoo Vanhassa testamentissa osoitetusta ainutlaatuisesta kunnioituksesta kuningataräideille (kuningattaret ovat siis äitejä, eivät vaimoja). Tällainen kunnioitus on todennäköistä myös Marian kohdalla. Onhan Jeesus kuningasten kuningas. Neitsyeen suhde Poikaan on erityinen ja huolellinen Ilmestyskirjan 12. luvun läpikäyminen antaa perusteita opin oikeutukselle. (Nemes.)
Raamatussa ei selkeästi ja suoraan kerrota Marian elämän päättymisestä. Raamatussa on kuitenkin tiettyjä tapauksia, jotka saattavat valaista asiaa. Esimerkiksi voidaan huomata, kuinka Stefanos kuollessaan näkee Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella toivottaen Stefanoksen tervetulleeksi. Ryövärille ristillä Kristus antaa erityisen lupauksen, että hän on oleva Kristuksen kanssa paratiisissa hyvin pian. Elia otettiin taivaaseen tuulispäässä. Eenokista kerrotaan “hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle” ja niin “otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, eikä häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.” Näiden todistusten pohjalta saadaan valaisua myös Mariaan. Marian esimerkki on “toivon merkki koko ihmiskunnalle”. (ARCIC.)
Oppi vastaa teologisiin kysymyksiin eikä se ota kantaa Marian kuoleman yksityiskohtiin. Marian ei myöskään ajatella nousseen taivaaseen kuin Jeesus. Mariasta ei puhuta kuoleman ja ylösnousemuksen kielellä. Kyse on siitä, että oppi juhlistaa Mariassa Jumalan työtä. Myös anglikaanit vahvistavat opetuksen raamatullisena ja vain Raamatun avulla se voidaan ymmärtää. Kaikkien lunastettujen kutsumus on Kristuksessa kirkastuminen. Kuitenkin “Marialla Theotókoksena (Jumalan äitinä) on vertaansa vailla oleva asema pyhien yhteydessä ja hän on ruumiillistuma kirkon (Jumalan kansan) kohtalosta.” (ARCIC.)
Jared Wicks viittaa myös Eliaan ja Eenokiin. Kristuksen kaikkein läheisin opetuslapsi on Hänen äitinsä. Marian suhteen on siis mitä sopivinta, että kun hänet liitettiin Jumalan kanssa yhteen elämässä, niin hänet myös kuolemassaan korjataan talteen Jumalan luo. Tämä sopii hyvin yhteen Raamatun kanssa. Myös Wicks kertoo, kuinka kyse on kristittyjen toivon osoituksesta ja Jumalan työn riemuitsemisesta Mariassa. (Wicks.)
Katolinen pappi Tuomas Nyyssölä (joka on muuten myös Lappajärveltä, hänen taustansa mielenkiintoisesti Kansanlähetyksessä ja häneltä löytyy myös läheisiä helluntailaisia juuria) kirjoittaa vuonna 1950 vahvistetusta opista, että kyseessä on vanha uskomus. Hän kertoo, että kirkon tradition mukaan Marian ruumis ja sielu otettiin taivaaseen lyhyen haudassa nukkumisen jälkeen (Mariae dormitio). Näin Maria koki uskovien osan jo etukäteen. On myös esitetty, että elämänsä myöhemmät vuodet Maria asui Efesossa Johanneksen luona ja toimi Jerusalemissa apostolien neuvonantajana, lohduttajana ja rohkaisijana. Mielenkiintoinen todistus löytyy Johannes Damaskolaisen saarnan muodossa, jonka hän on pitänyt Marian taivaasenotonpäivänä. Saarnassaan Damaskolainen kertoo, kuinka nyt Jumalan pyhä arkki on Herran temppelissä (Ilm. 11:19). Jumalan äitinä josta “elämä vuoti kaikille”, oli sopivaa nostaa hänet taivaaseen. Historiallinen usko tästäkin opetuksesta juontuu jo paljon Johannes Damaskolaista kauemmaksi (opetuksesta tarkemmin Tuomas Nyyssölä blogissaan).
Lähteet
- Anglican-Roman Catholic International Commission (ARCIC): Mary: Grace and Hope in Christ
- The Oxford Handbook of Mary (2019): Levering, Matthew. Mary and Grace. (Levering)
- Lumen gentium (Lg)
- The Oxford Dictionary of the Christian Church (3 ed.) (ODOCC)
- Lainaukset Raamatusta: raamattu.fi
- Mary: Grace and Hope in Christ | Commentary by Jared Wicks
- Rahner, Hugo (2019): Maria ja kirkko
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium (2013)
- Catholic Pentecostal International Dialogue (CPID): Final Report (1977-1982)
- Brent, James (2020): The Blessed Virgin Mary (Aquinas 101). The Thomistic Institute.
- Newman, John Henry: Letter to Dr. Pusey.
- Arbour, Benjamin H. (2020): An Evangelical Protestant’s Reflections on Roman Catholic Mariology
- Matthew Leveringin haastattelu (2020): Was the Reformation a Mistake?
- Nemes, Steven (2018): Kirja-arvio: Matthew Levering. Was the Reformation a Mistake? Why Catholic Doctrine is not Unbiblical.
- Tuomas Nyyssölän blogikirjoitus.
- Petri, Thomas (2020): Aquinas on the Blessed Mother. The Thomistic Institute.
Kommentit
Lähetä kommentti