Maria-hartaus - kirkon vakavin harha-askel? (osa 2.)

Puhuminen Mariasta "äitinä" kuulostaa helluntailaiseen korvaan hyvin vieraalta. Mariahan tietenkin on Jeesuksen äiti, mutta "ei hän suinkaan ole minun äitini eikä vaikkapa Paavali kutsunut Mariaa äidikseen". Tähän Marian "äidilliseen tehtävään" on myös jo varhain liitetty ajatus Mariasta "välittäjänä" eli esirukoilijana. Edellisessä kirjoituksessa tätä Mariaan (ja myös muihin pyhiin) liitettyä "välittävää tehtävää" jo hiukan käsittelin. 

Taustastani käsin katsottuna puhe Mariasta äitinä kuulostaa ensinnäkin täysin tarpeettomalta liioittelulta ja toiseksi sen raamatullinen perusta aivan riittämättömältä. Kun Mariasta ruvetaan puhumaan "välittäjänä", niin siinä vaiheessa on kenties astuttu jo epäjumalanpalvonnan alueelle (tai ainakin täysin selvästi Jumalan Sanan vastaiseen opetukseen). Usein arvostelun esittämistä kuitenkin leimaa melko ohut tietämys siitä, mitä erilaiset ilmaisut oikeasti tarkoittavat ja mistä ne nousevat. Tällöin todellista keskustelua ei edes synny, koska osapuolet ampuvat toisistaan ohi puhtaasti mielikuvien perusteella.  

Katoliset myöntävät joidenkin Maria-hurskauden ja teologisen spekuloinnin menneen joskus liian pitkälle. Historiassa on myös ollut ajanjaksoja, jolloin virheelliset tulkinnat ovat erityisesti kansanuskossa olleet varsin yleisiä. Erilaiset Maria-ilmestykset ovat myös toisinaan olleet kovin epämääräisiä ja niihin on liittynyt pinnallista ja herkkäuskoista hengellisyyttä. 

Toisaalta katolisessa kirkossa on halki historian, aivan kristinuskon varhaisimmista ajoista saakka, pyydetty Marialta esirukouksia, häntä on suuresti kunnioitettu ja Maria-hurskauden on koettu tuoneen runsaita siunauksia lukemattomien kristittyjen vaellukselle. Oma ajatteluni oli radikaalin reformaation sisällä muotoutunut kuitenkin sellaiseksi, ettei mitään "tervettä Maria-hartautta" voinut olla edes olemassa. Se oli itsestään selvästi ja automaattisesti väärin. Meistä Marialle osoitetut runolliset rakkauden tunnustukset ovat näyttäneet vähintäänkin kummallisilta ja mahdollisesti epäjumalanpalvelukselta. 

Vääristynyt Maria-kuva

Katolisten ja anglikaanien yhteisessä Mariaa käsittelevässä tutkimuksessa (ARCIC) todetaan hyvin painokkaasti, että Raamatun vastaiset hengelliset menot ja opetukset eivät ole Jumalasta ja ne ovat vastoin kirkon opetusta. Kaiken Mariaan suuntautuvan hengellisyyden täytyy turvata se, että Jeesuksella Kristuksella on omaa luokkaansa oleva asema kirkon elämässä. Ainoastaan Kristusta sekä Isää ja Pyhää Henkeä tulee palvoa. (ARCIC.)

Katoliset itse avoimesti myöntävät, että Maria-hartaudessa on ollut selkeitä ylilyöntejä historiassa. Myöhäisellä keskiajalla katolisen kirkon teologien opetuksissa Mariasta tuli selviä vääristymiä. Kansanuskossa Maria laajalti nähtiin välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Joskus Maria oli jopa ihmeidentekijä suorastaan jumalallisilla voimilla. (ARCIC.)

Yksi reformaation taustalla ollut tekijä olikin vääristyneessä suhteessa Mariaan. Ajoittain Maria oli jopa Kristuksen paikalla. Tähän johtaneessa ajattelussa Kristus oli kyllä lunastaja, mutta samalla Hän oli myös etäinen tuomari. Tätä vastaan olivat voimakkaasti sekä reformaattorit että katoliset kuten Erasmus Rotterdamilainen ja Thomas More. Reformaatiossa huomio kääntyi siihen, mitä Raamattu asiasta sanoi ja kuinka ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä on Jeesus Kristus. Näin Marian ympärillä olleet vääristymät korjattiin, mutta samalla hävisivät monet hyvät hengellisen elämän ulottuvuudet. Marian asema pienentyi näiden vaiheiden seurauksena. (ARCIC.)

Katolisessa kirkossa Trenton kirkolliskokous korjasi linjaa, mutta kasvanut Maria-hartaus kärsi katolisten ja protestanttien välisestä polemiikista. Marian perisynnitön sikiäminen ja taivaaseenotto määriteltiin dogmeiksi katolisessa kirkossa osittain Mariaan liittyneen hengellisyyden kasvun johdosta. Ilmiön laajuus johti myös arvosteluun niin kirkon ulkopuolella kuin sen sisälläkin. Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen Lumen gentium tarkoituksellisesti vastusti liioittelua. Se palasi kirkkoisien korostuksiin. Opetukset ja hengellisyys Mariasta liitettiin kiinteästi Kristuksen asemaan ja esikuvallisuuteen Jumalan kansasta (kirkosta). (ARCIC.)

Hans Urs von Balthasar kertoo, että 12. vuosisadalle tultaessa Mariaan liittynyt teologinen pohdinta oli mennyt sivuraiteille joidenkin teologien taholla. Tämä ei tarkoita, että von Balthasar olisi ollut eri mieltä vaikkapa Marian perisynnittömästä sikiämisestä, vaan hän oli oppien voimakas puolustaja. Hän kuitenkin huomioi, että joidenkin tuon aikakauden teologien pohdinnoissa Mariaan alettiin liittämään piirteitä, jotka kuuluivat vain Kristukselle. Marian esirukous "korotetaan lähes jumalalliseksi, koska Poika oli niin pitkään maan päällä kuuliainen äidilleen, että Hän pysyy kuuliaisena myös taivaassa". Mariasta tulee armosta "tasavertainen" lunastaja Kristuksen rinnalle tarkasti seuraten Aadamin ja avustajansa Eevan tasavertaisuutta. Jotkut teologit ajattelevat, että "jumalallisen armon voi saada Marian kautta nopeammin kuin Pojan kautta, koska Poika on kiinnostuneempi oikeudesta". (Levering 2019.)

Arvostettu katolinen teologi Matthew Levering kysyy, miksi tällaiset erehdykset nousivat? Von Balthasarin mukaan sekä erehdykset että oikeat opetukset Mariasta nousevat siitä puhtaasta ihmetyksestä, jonka raamatullinen kuva Mariasta jumalallisen Sanan äitinä herättää. Lunastajan äitinä oleminen ei merkitse pelkkänä kanavana olemista. Kyse on tehtävästä, jonka juuret ovat täydellisesti armossa ja jota varten Maria valmistetaan armossa. Jos Paavalin tehtävä tuli voimakkaan armon vaikutuksesta, niin kuinka paljon enemmän Marian tehtävään täytyy sisältyä ainutlaatuinen armo. Marian tehtävä oli paljon suurempi, sillä hänen tehtävänsä oli todella olla Pojan äiti. Marian osaksi tullut armon valinta ja pyhitys annettiin hänelle hänen ainutlaatuisen tehtävänsä tähden. Niin kuin Paavali sai osakseen armon valinnan ja pyhityksen tehtäväänsä varten, samoin Maria, mutta suuremmalla tavoin, kuten hänen ainutlaatuiseen tehtäväänsä on sopivaa, ottaa radikaalisti vastaan Jumalan tahdon. (Levering 2019.)       

Lumen gentium painotti, että niin ylilyöntejä kuin tiukkapipoisia alilyöntejä suhteessa Mariaan tulee välttää. Teologien ja opettajien tulee kertoa Marian tehtävistä ja armoista oikein eli siten, että ne osoittavat aina Kristukseen. Tämä käy ilmi vaikkapa Raamatusta ja kirkkoisien opetuksista. Lg ohjeisti kirkon opettajia, että on erittäin tärkeää pysyä erossa väärinkäsityksiin johtavista ilmaisuista ja toiminnasta. Kirkon opetus on välitettävä oikein. Marialle osoitetun kunnioituksen motiivit eivät tule olla vain sentimentaalisessa tunteilussa. Tosi uskosta nouseva hengellisyys saa rakastumaan Mariaan ja sytyttää elämään hyveissä hänen tavoin. (Lg.)

Paavali VI:n Mariaa käsitellyt kiertokirje Marialis Cultus (MC) vuodelta 1974 käsitteli aikanaan perusteellisesti katolisen opin mukaista Maria-hurskautta. Se kiinnitti jälleen huomioita vääriin asenteisiin Maria-hurskaudessa. Liioittelu vääristää kirkon opetuksen ja toisaalta vähättely hämärtää Marian tehtävän. Kaikki valheellisuus ja legendat täytyy poistaa. Hurskauden täytyy nojautua ilmoituksen lähteiden opiskeluun (Raamattu ja traditio). Yksipuolista kuvaa Mariasta on vältettävä niin, että evankeliumin kokonaisvaltainen kuvaus ei pääse hämärtymään. Hurskauden motiivien täytyy olla selkeät. (MC.)

Sopiva Maria-kunnioitus

Opetuksen Marialle sopivasta, erityisestä, kunnioituksesta muotoili aikoinaan Tuomas Akvinolainen. Sen mukaan Marialle osoitettava kunnioitus ylittää pyhille ja enkeleille osoitettavan kunnioituksen. Samalla se on äärettömästi alempiarvoinen hänen Pojalleen sopivaan palvontaan verrattuna. (ODOCC.)

Lg:n mukaan Marialle osoitettu erityinen kunnioittaminen on täysin perusteltua. Jumalan armosta hän on Jumalan äiti ja armosta hänet on korotettu muiden ihmisten ja enkelten yläpuolelle. Mariaa on kunnioitettu “Jumalansynnyttäjänä” aivan varhaisimmasta kristillisyydestä lähtien. Erityisesti Efeson kirkolliskokouksen jälkeen Mariaan kohdistunut hartaus on ilmennyt rakastamisena, esimerkin seuraamisena ja kunnioituksena. Marialta on myös pyydetty apua. Pohjana tälle ovat profeetalliset sanat: “Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria” (Luuk. 1:48). Marian kunnioittaminen on ainutlaatuisesti ollut kirkossa aina. Se on kuitenkin ratkaisevasti eri asia kuin Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle osoitettu palvonta. Marian kunnioittaminen ei syrjäytä Jumalan palvontaa, vaan merkittävästi rohkaisee Jumalan palvontaan. Oikeissa raameissa Maria-hartaus edesauttaa voimakkaasti Pojan ylistämistä, rakastamista ja käskyjen noudattamista. (Lg.)

Neitsyt Mariassa kaikki riippuu Kristuksesta ja on kytköksissä Häneen. Pitäen silmällä Kristusta Isä Jumala valitsi Marian pyhäksi Äidiksi ja varusti hänet Hengen lahjoilla, joita ei anneta kenellekään muulle. Aito hurskaus ei ole koskaan jättänyt korostamatta Marian erottamatonta yhteyttä ja olennaista suhdetta jumalalliseen Vapahtajaan. (MC.)

Paavali VI:n kiertokirje tiivistää lopuksi muistutuksen Maria-hurskauden tarkoituksesta. Hän kirjoittaa, että Maria-hurskauden perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja johtaa ihmisiä elämään, joka on täysin sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Kirkon lapset yhtyvät evankeliumin tuntemattoman naisen ylistykseen Marialle: "Onnellinen on se kohtu, josta sinä synnyit! Onnelliset ovat ne rinnat, joita sinä imit (Luuk. 11:27)!" Samalla heidät kuljetetaan pohtimaan Mestarin vakavaa vastausta: "Onnellisia ovat pikemminkin ne, jotka kuulevat, mitä Jumala sanoo, ja noudattavat sitä (Luuk. 11:28)." Jeesuksen sanat ovat itsessään Marian ylistystä monien kirkkoisien selitysten ja Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen mukaan. Se on myös meille kehotus elää Jumalan käskyjen mukaan ja siinä kaikuvat Vapahtajan sanat toisaalta: "Taivaiden valtakuntaan eivät pääse ne, jotka vain hokevat minulle: ’Kyllä, Herra, kyllä, Herra.’ Sinne pääsevät ne, jotka toimivat niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo (Matt. 7:21)." Ja edelleen Jeesuksen sanat: "Te olette ystäviäni, jos teette niin kuin käsken (Joh. 15:14)." (MC.)

Maria kristittyjen äitinä ja välittäjänä

Marian asema Theotókoksena (Jumalan äiti, Jumalan kantaja) on erityinen. Hän pysyy Kristuksen kanssa, jota hän kantoi. Maria on Jumalan kansan (kirkon) ikoni ja esikuva lunastetusta ihmiskunnasta. Tämän johdosta on Marialla nähty olevan erikoislaatuinen avustava palvelustehtävä rukoustensa kautta. Kaanan kertomuksessa kristityt voivat edelleen kuulla Marian neuvovan heitä, ‘mitä hän teille sanoo, se tehkää’, ja luottaa siihen, että hän kiinnittää Jeesuksen huomion heidän tarpeisiinsa: ‘heillä ei ole viiniä’ (Joh. 2:1-12). Kristityt voivat tuntea yhteenkuuluvuutta Marian kanssa eri elämänsä vaiheissa ja nähdä Kristuksen äidissä hellyyttä ja myötätuntoa heijastavan persoonan. (ARCIC.)

Paavali VI:n kiertokirje kuvaa, kuinka Maria on Neitsyt (ei tarkoita vain fyysistä neitsyyttä, vaan Kristukselle jakamattomasti omistautumista) myös rukouksessa. Hän antaa sielunsa pulputa Jumalan ylistystä uskon, toivon ja nöyryyden sanoin. Kyseinen rukous on Marian kiitosvirsi (Luuk. 1:46-55). Tässä laulussa sekoittuvat muinaisen ja uuden Israelin ilo. Irenaeus näyttäisi vihjaavan, että Marian laulussa kuultiin jälleen Aabrahamin riemu, joka näki Messiaan (Joh. 8:56). Maria julisti profeetallisesti kirkon nimissä "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta." Marian virsi on levinnyt kaikkialle ja siitä on tullut kaikkina aikoina koko kirkon rukous. (MC.)

Kaanassa Maria on jälleen Neitsyt rukouksessa, kun hän pyytää Poikaansa vastaamaan ajalliseen tarpeeseen. Marian saama "armon vaikutus" oli opetuslasten uskoa vahvistava Jeesuksen tehdessä ensimmäistä "merkeistään" (Joh. 2:1-12). (MC.)

Samoin viimeinen kuvaus Marian elämästä esittää hänet rukoilemassa. Apostolien teot kertovat, että apostolit "rukoilivat yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Marian, Jeesuksen äidin, ja Jeesuksen veljien kanssa (Ap.t. 1:14)." Tässä Maria on rukoilevana läsnä alkukirkossa ja kirkossa kautta aikojen. Taivaaseen ottamisensa jälkeen hän ei ole hylännyt esirukouksen ja pelastuksen tehtäväänsä. Kuvaus rukoilevasta Neitsyestä sopii myös kirkkoon, joka päivästä toiseen esittää Isälle lastensa tarpeet ja lakkaamatta rukoilee maailman pelastuksen puolesta. (MC.)

Professori Andrew Hofer (joka on itse dominikaani) avaa Tuomas Akvinolaisen ajattelun pohjalta, millainen rooli pyhien rukouksilla on Jumalan suunnitelmassa ja valinnassa. Olisi väärin pitää rukouksia turhina vedoten Jumalan suunnitelman vääjäämättömään toteutumiseen. Raamattu varoittaa tällaisesta ja käskee rukoilemaan ja tekemään hyvää. Mutta olisi väärin myös esittää, että Jumalan suunnitelma muuttuu rukousten kautta toiseksi. Raamattu sanoo “Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta” (1. Sam. 15:29) ja “Jumala ei näet vaadi lahjojaan takaisin eikä peruuta antamaansa kutsua” (Room. 11:29). (Hofer.) 

Jumalan valintaa ei voida edistää pyhien rukouksilla eikä Jumalan valinta johdu rukouksista. Mutta Jumala toimii tällaisten toissijaisten syiden kautta. Ne kuuluvat Jumalan kaitselmuksen suunnitelmaan. Jumalan pelastavaan suunnitelmaan kuuluvat henkilökohtaiset rukoukset tai jonkun toisen rukoukset tai muut hyvät teot. Jumalan valittujen on siis välttämätöntä tehdä hyvää ja rukoilla. Niiden kautta Jumala toteuttaa suunnitelmansa. Onkin sanottu: “Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea” (2. Piet. 1:10). Hoferin mukaan tämä on se tausta, jota vasten tulee ymmärtää katolisten rukous “Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä”. Elämämme kaksi tärkeintä hetkeä ovat nyt ja kuolemamme hetkenä. (Hofer.)

Lg:n mukaan Marian äidillinen tehtävä jatkuu hänen esirukoustensa muodossa “kunnes kaikki valitut ovat saavuttaneet ikuisen päämääränsä”. Marian “tällainen pelastustehtävä” ei päättynyt siihen, kun hänet otettiin taivaaseen. Esirukousten kautta Maria “yhä jatkaa armolahjojen välittämistä meille”. Tämän johdosta katoliset kutsuvat Mariaa ilmaisuilla “uskovien puolustaja, avustaja, auttaja ja välittäjä. Tämä on kuitenkin tulkittava siten, ettei sillä mitään vähennetä Kristuksen ainoan välimieheyden arvosta ja tehokkuudesta, eikä siihen mitään lisätä.” (Lg.)

Jared Wicks kommentoi Marian osallistuvaa roolia Kristuksessa, ettei asetelma ole joko Kristus tai Hänen jäsenensä. Ne eivät sulje toisiaan pois. Kristuksen esirukoukset eivät edellytä mitään lisäystä yhtään keneltäkään. Kyse onkin siitä, että muiden osallisuus esirukouksiin todistaa Kristuksen ylivertaisesta roolista. Hän ottaa muut esirukouksiin mukaan saadaksemme Pyhän Hengen armoa ja pelastuaksemme. Marian esirukoukset maailman puolesta ovat riippuvaisia Poikansa välimieheydestä. Kristuksen oleminen välimiehenä on ehdottomasti täydellistä. (Wicks.) 

Raamatun mukaan Kristus on välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä (1. Tim. 2:5-6). Jokainen tämän totuuden hämärtävä selitys Mariasta tulee torjua. Samalla on totta, että erilaiset palvelutehtävät, Jumalan Sana ja uskon mysteerit (esim. kaste, ehtoollinen, rippi) välittävät ihmisten kautta Jumalan armoa. Ne eivät silti kilpaile Kristuksen välimieheyden kanssa. Päinvastoin, Jumalan Sana ja uskon salaisuudet ammentavat kaiken voimansa Kristuksesta ja palvelevat Häntä. (ARCIC.)

Jared Wicksin mukaan Kristuksen täydellinen välitystyö on luonteeltaan osallistavaa. Välitystyö riippuu Kristuksesta, mutta Hän ottaa ihmiset mukaan yhteistyöhön kanssaan. Kristuksen armo ensiksi lunastaa ihmiset synnistä, mutta se myös muuttaa heidät. (Wicks.)

Lg viittaa Irenaeukseen, että Maria “oli kuuliaisuudellaan oman ja koko ihmissuvun pelastuksen syy.” Edelleen Irenaeuksen sanoja lainataan “Eevan tottelemattomuuden solmun aukaisi Marian tottelevaisuus; minkä neitsyt Eeva epäuskossaan sitoi, sen Neitsyt Maria uskossaan aukaisi.” Varhaiset kirkkoisät kutsuvat Mariaa myös “elävien äidiksi”. Maria ei katolisen opetuksen mukaan ollut vain passiivinen, vaan uskon kuuliaisuuden kautta hän “myötävaikutti pelastustyöhön”. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin Jumalan armosta. (Lg.)

Katolisista ilmaisuista Marian "välittävää roolia" koskien voi syntyä myös väärinkäsityksiä. Lumen gentiumin lukijalle opetuksesta tuskin enää kuitenkaan jää minkäänlaista väärinymmärrystä. Professori Andrew Hofer huomauttaa Tuomas Akvinolaisen erittäin vahvasti alleviivanneen, että on olemassa ainoastaan yksi Välittäjä. On vain yksi Pappi, on ainoastaan yksi Lunastaja ja muut ovat Kristuksen palvelijoita. Meidän kaikki ansiomme ovat Jumalan lahjoja (voiko ihmisellä olla ansioita Jumalan edessä, kts. aiempi kirjoitus). Jumalan lunastavassa suunnitelmassa on pelkästään kyse Jumalan armosta. Jumala kuitenkin ottaa meidät mukaan Hänen suunnitelmaansa. Voimme nähdä, että vaikkapa papeilla niin Vanhassa kuin Uudessa liitossa on "tietynlainen välittävä rooli". Maria on osa lunastussuunnitelmaa ja hän on Lunastajan kanssa. Hoferin mukaan Marian rooli Jumalan suunnitelmassa on täysin uniikki. (Hofer.)

Marian äidillistä tehtävää ARCIC kommentoi, että monien kristittyjen hengellistä elämää hänen äitiys ravitsee. Ilmaisuissa on toki kulttuurieroja ja esim. jotkut käyvät paikoilla, joissa uskotaan Marian ilmestyneen. Eri ilmaisut voivat olla hengellisesti rikastuttavia. Kriteeri on kuitenkin siinä, mikä on niiden suhde Jeesukseen. Pyhältä Hengeltä ei takuulla tule sellaista ilmestystä, joka on Kristuksesta irrallaan tai vie pois Hänestä. Marian äidillisen roolin pohja on siinä, että hän on Kristuksen äiti. Samoin Jeesuksen sanat Johannekselle ristillä “tämä on äitisi!” (Joh. 19:27) voidaan levittää kattamaan myös muut uskovat. Eevaa puhutellaan “kaikkien elävien äitinä” (1. Moos. 3:20) ja Marian voi samoin nähdä “uuden ihmiskunnan äitinä”. Marian tehtävä on osoittaa jokaista ihmistä kohti Jeesusta ja etsiä jokaisen parasta. Marian kohdalla on asianmukaista kunnioittaa hänen suhdetta Poikaansa, mutta ylilyöntejä tulee välttää. (ARCIC.)

Marian äidilliseen rooliin viitataan Johanneksen evankeliumin tekstissä, jossa Jeesus on ristillä kuolemassa ja ristin juurella on Jeesuksen äiti Maria sekä rakas opetuslapsi Johannes: "Jeesus näki äitinsä ja tämän vieressä seisomassa sen oppilaan, joka oli hänelle kaikkein rakkain. Hän sanoi äidilleen: 'Nainen, hän on tästä lähtien poikasi.' Sitten hän sanoi oppilaalle: 'Hän on tästä lähtien äitisi.' Siitä hetkestä saakka oppilas piti Jeesuksen äidistä huolta." (Joh. 19:26-27.) (Rahner.)

Johannes edustaa tässä Jumalan kansaa (kirkkoa) ja Maria annetaan tässä Jumalan kansalle (kirkolle) äidiksi. Tässä merkityksessä historiallinen kirkko on aina ymmärtänyt tekstin merkityksen. (Rahner.)

Hugo Rahner lainaa Origeneen (n. 185-254) sanoja Johanneksen kommentaarista, jonka mukaan kyseistä salaisuutta (Mariasta äitinä) voi tarkastella vain Johannes, "joka sai Jeesukselta Marian äidikseen". Origenes jatkaa: "Kukaan muu ei ole Marian Poika kuin yksin Jeesus. Kun siis Jeesus sanoo äidille: 'Katso, poikasi', se on kuin hän olisi sanonut: katso, tämä on Jeesus itse, jonka sinä synnytit. Sillä kukaan kasteen täyteyden saanut ei elä enää pelkästään itsensä varassa, vaan hänessä elää Kristus. Ja koska Kristus elää hänessä, hänestä sanotaan Marialle: katso, poikasi - voideltu Kristus." (Rahner.)

Origeneen selitys on rohkea. Se on myös ajateltavissa oleva ja uskottava, koska kristityt todella ovat Kristuksessa. Paavalin kielenkäyttöä mukaileva Origeneen kielenkäyttö on siten todenmukaista: "Salaisuus on teissä asuva Kristus, kirkkauden toivo (Kol. 1:27)."

Rahner jatkaa: "Kristuksessa yhdistynyt ihmiskunta saa äidikseen Marian, joka on tämän ristillä täyttymyksen saaneen jumaluuden ja ihmisyyden välisen yhteyden symboli. Sanalla sanoen, Maria on kirkon (eli Jumalan kansan) äiti." (Rahner.)

Myös Augustinus kirjoitti Mariasta uskovien äitinä: ”Maria on todellakin Kristuksen jäsenten äiti, meidän äitimme, sillä hän myötävaikutti rakkaudessaan siihen, että uskovat syntyvät kirkossa, uskovat, jotka ovat sen pään jäseniä, jonka äiti hänestä ruumiillisesti tuli.” (De Sancta virginitate 6 (PL 40, 399). Teoksessa Maria ja kirkko. Hugo Rahner.)

Lähteet

• Anglican-Roman Catholic International Commission (ARCIC): Mary: Grace and Hope in Christ
• The Oxford Handbook of Mary (2019): Levering, Matthew. Mary and Grace. 
• Lumen gentium (Lg)
• Marialis Cultus (MC)
• The Oxford Dictionary of the Christian Church (3 ed.) (ODOCC)
• Lainaukset Raamatusta: raamattu.fi 
• Fr. Andrew Hofer, O.P. (2017): The Virgin Mary: Full of Grace & Mother of God. The Wisdom of Aquinas Series of The Thomistic Institute. The Catholic Center at New York University.
• Mary: Grace and Hope in Christ | Commentary by Jared Wicks
• Rahner, Hugo (2019): Maria ja kirkko