Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Mitä sakramentti oikein tarkoittaa? Ensiksi on syytä huomioida, että sakramentin konsepti (voidaan puhua myös "mysteereistä") on ikivanha, vaikka siitä ei ole heti täsmällistä määritelmää ollutkaan (ei ole asian kannalta olennaista takertua sitä kuvaavaan sanaan, jota vapaissa suunnissa yleisesti vierastetaan). Alister McGrathin mukaan varhaiskirkko näki yhteyden "Kristuksessa tapahtuneen pelastustyön ‘mysteerin’ ja kasteen sekä eukaristian sakramenttien välillä." McGrath kertoo Augustinuksen kiteyttäneen sakramentin monin eri tavoin. Tunnetuin näistä lienee "ajatus sakramenteista ‘näkymättömän armon näkyvinä merkkeinä’. Augustinus ilmaisee kuitenkin selvästi, etteivät sakramentit vain toimi armon merkkeinä, vaan tietyllä tavalla ne saavat aikaan tai tekevät mahdolliseksi sen, mistä ne ovat merkkinä ." ( McGrath 2012 , 567-568.) Augustinuksen  (354-430) mukaan sakramentit, kuten kaste ja ehtoollinen (eukaristia), eivät siis ole ainoastaan merkkejä tai sy...

Varhaisimpien kristittyjen yhteiset kokoontumiset olivat vapaita kaikesta kankeasta pönöttämisestä. Uskovat kokivat vapaasti Hengessä, kuinka Herra johti ja vaikutti. Tältä pohjalta yhteiset kokoontumiset sitten etenivät. Armolahjat toimivat vapaasti - "niin kuin Henki tahtoi". Välillä oli saarnan paikka, joka oli ilman muuta tilaisuuksien huipentuma. Vasta paljon myöhemmin ilmaantuivat erilaiset liturgiset kankeudet, jotka veivät samalla karismaattisen vapauden mennessään.  Jotenkin tähän tapaan ajattelin tilaisuuksien menneen. Uusi testamentti valaisee asioita jonkin verran. Apostolien teot kertovat varhaisista jumalanpalveluksista, kuinka "kääntyneet noudattivat apostolien oppia (...) rukoilivat ja viettivät ehtoollista murtaen leipää. (...) Joka päivä he kokoontuivat uskollisesti temppelissä, ja kotona he viettivät ehtoollista ja aterioivat iloisesti mutta vaatimattomasti." ( 2:42, 46 .) Tästä on nähtävissä, että ainakin ehtoollisen viettäminen on ollut todennäk...

Muistan sen hetken hyvin. Kesäisen Lappajärven vesi näytti vuonna 1993 jotenkin toisenlaiselta. Henki liikkui vetten päällä. Olin 11-vuotiaana lapsena kasteelle helluntailaisittain kovin nuori, mutta hetkeä en unohda. Kun nousin vedestä, niin oloni oli uskomattoman puhdas ja kevyt. Katselin maailmaa uusin silmin. Otin mysteerin vastaan kuin lapsi. Se oli suuri päivä. Tuona päivänä Pyhä Henki vaikutti Lappajärven vesissä, vaikka tiedollisesti en vastaanottamaani armoa käsittänytkään. Jumala on onneksi paljon suurempi kuin tiedolliset kykyni ja ymmärrykseni. Toiset eivät tunne tai koe kasteessa mitään ihmeellistä. Ei tarvitsekaan. Kokemukset eivät ole ratkaisevia, vaan se mitä Jumala tekee. Kaste on ollut kristityille hyvin tärkeä asia aivan alusta alkaen, jo ennen Uuden testamentin tekstien kirjoittamista. Kasteen merkittävyyttä kuvaa hyvin myös se, että Nikean uskontunnustus erikseen mainitsee “yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”. Varhaisimmassa kristinuskossa kristityksi siis ...