Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Historiantutkija Jaakko Tahkokallio kertoo, että kirkko ei ole keskiajalla hallinnut ihmisten elämää kovinkaan napakasti eikä se ole ollut käytännössä oikein edes mahdollista. Näin esim. inkvisitioon liitetty mielikuva kirkosta jonkinlaisena aikansa Gestapona on puhdasta mytologiaa. Sen sijaan 1500- ja 1600-luvuilla kirkkojen ote ihmisten elämään on ollut tiukempi, kun vaikkapa Ruotsissa luterilaisuus veti yhtä valtiovallan kanssa. Keskiajalla katolisen kirkon ja maallisten johtajien tavoitteet sen sijaan menivät aika ajoin päinvastaisiin suuntiin. Uskon merkitys ihmisten elämässä kasvoi 1200-1400-luvuilla. Messuissa on käytetty latinaa, mutta saarnat pidetty ihan omalla kielellä. Fransiskaanit ja dominikaanit olivat varsin fiksua porukkaa, jotka panostivat uskon totuuksien opettamiseen tavalliselle kansalle. He olivat ihmisten keskuudessa pidettyjä eivätkä mitään irstailijoita, toisin kuin joskus on asenteellisesti esitetty. (s. 37-61.)  Kuolema harhaoppisille? Tahkokallio mainits...

Philip Jenkins kertoo, että ristiretkistä puhuttaessa kirkko esitetään usein hyvin pirullisena. Taustalla on ajatus, että 11. vuosisadalla katolinen kirkko yhtäkkiä vain päätti raivoisasti hyökätä Lähi-Idän muslimimaita vastaan. Karikatyyrissa vääräuskoisten tuhoamista ja vihaamista saarnaava kirkko hyökkäsi ja teurasti lukemattomia juutalaisia ja muslimeja eurooppalaisten kolonialismia ja myöhemmin holokaustia peilaavassa rotusodassa. Demonisoimalla ulkomaiden vääräuskoiset ristiretket oikeuttivat Euroopassa sisäiset sodat harhaoppisia, juutalaisia ja noitia vastaan. Jenkinsin mukaan ristiretket olivat varmasti hyvin väkivaltaisia, mutta kuvaus on väärä. Ne ovat osa pitkää ja veristä sotien sarjaa kristittyjen ja muslimien kesken. Muslimit olivat usein niskan päällä ja he valloittivat paljon täysin kristillisiä maita. Käytännössä aina muslimit hyökkäsivät ja kristityt taistelivat vastaan selviytyäkseen. 1600 vuoteen mennessä muslimit hallitsivat suurta osaa Balkanista ja Keski-Euroop...

Väkevä lyömäase katolista kirkkoa vastaan on usein ollut historian kerronta. Ristiretket, inkvisitio, antisemitismi ja orjuus ovat usein esillä kirkon historiasta puhuttaessa. Tapahtumat ja asiat sinänsä ovat todellisia. Samalla niistä on usein väännetty yksipuolisia ja äärimmilleen kärjistettyjä, vääristyneitä versioita, jotka jättävät jopa täysin huomioimatta tapahtumien historiallisen ympäristön ja niihin johtaneet taustat. Taustoilla on väliä, mutta niistä ei yleensä puhuta.  Kaikki ei tietenkään muutu kauniiksi historiaa tutkimalla. Kuitenkin asioita tosissaan selvittämällä, näkökulmat muuttuvat. Katoliseen kirkkoon liittyy valtavasti puhtaasti legendoja, myyttejä ja vääristelyjä, jotka monet “tietävät” historian faktoiksi. Mitä sanottavaa katolisella kirkolla kaiken tämän jälkeen enää voisi olla? Jos kirkon historia on täynnä vain hirveyksiä, niin kirkkoa ei tarvitse enää ottaa vakavasti missään mielessä. Uskottavuus on täydellisesti mennyttä. Erittäin synkkä kuva kirkosta is...

Pelkkä aneista mainitseminen saa monilla kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Muistamme anekauppiaat, Lutherin aneiden vastustamisen ja muut aneisiin liittyvät seikat jo koulun penkiltä. Syntien anteeksisaamiseksi ei riittänyt pelkkä usko tai edes rippi. Niiden lisäksi piti vielä ostaa aneita. Armoa ei tuolloin ollut tarjolla, vaan ihmisten piti itse sovittaa syntinsä. Aneita ostamalla oli mahdollista myös "ostaa vapaaksi" sieluja kiirastulesta.  John Piperin mukaan aneet ovat äärettömän vakava katolisen kirkon harhaoppi: “Meidän tulee olla huolissamme ns. aneiden tarjoamisesta, joita nykyinen paavi on meidän päivinämme tarjonnut. Se pitää sisällään tietynlaisia pyhiinvaelluksia tai erityisiä maksuja, joita yksilö voi suorittaa niin että ane myönnetään paavin toimesta ja tämä ane välittää syntien anteeksiannon . Tämä on teko, joka vähättelee ainutlaatuista Kristuksen kuolemaa syntien anteeksisaamiseksi ja henkilökohtaista uskoa välineenä, jonka kautta tämä (syntien anteeks...

Jos uskot Jeesukseen, olet pelastunut. Asia on sillä selvä. Kaikenlainen tekojen seuraaminen on lakihenkisyyttä ja askel pois armon sanomasta. Mitään muuta vaatimusta ei ole. Raamattu sanoo selvästi: "Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän ( Joh. 3:16 )." Henkilökohtaisesta pelastuksesta voi ja siitä tulee olla 100 % vakuuttunut, jos vain uskoo. Tosi kristillisyydelle ehdoton pelastusvarmuus on hyvin tärkeää eikä siihen liity se, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Usko ainoastaan. Syntejä ei tarvitse tunnustaa, koska Jumala on jo kertakaikkisesti antanut Kristuksessa kaikki (menneet, nykyiset ja tulevat) synnit Häneen uskoville anteeksi. Syntien tunnustaminen voi olla kuitenkin itselle henkisesti vapauttavaa. Synti siltikin on vain Jumalan ja yksilön välinen asia, joten se ei sinänsä kuulu kenellekään muulle. Mitään pappeja tai rippejä ei tarvita anteeksiantoon, ei missään tapauksessa....