Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Tämän kirjoituksen kirjoitan kieli keskellä suuta. Haluan olla kunnioittava, mutta mahdollimman täsmällinen. Minulla ei ole varaa eikä mitään tarvetta olla moralisoiva tai saarnaava. En itse ole elänyt niin kuin olisin halunnut teemassa, jota seuraavaksi käsittelen.  Aikamme kiistanalaisimmat uskoa koskevat kysymykset käsittelevät seksiä ja seksuaalisuutta. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska ne ovat syvällisesti ihmisen identiteettiä koskettavia ja intohimoja herättäviä aiheita. Seksi on hyvin herkkä ja intiimi asia. Todennäköisesti kristityt ovat myös joskus, ehkä useinkin, käsitelleet näitä herkkiä aiheita tahdittomasti ja kovakouraisesti. Se on surullista. Tunnen esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä varsin hyvin ja he ovat hienoja ihmisiä. Tavallisia ihmisiä niin kuin minä, ehkä keskivertoa jollain tavoin lahjakkaampia. Voin hyvin kuvitella, kuinka ahdistavaa ja haastavaa on kristillisten yhteisöjen sisällä ollut (ja on edelleen) elämä samaan sukupuoleen seksu...

Seksi ja raha ovat tavattoman herkkiä aiheita, mutta samalla ne ovat keskeinen osa ihmiselämää. Kristittyjen asenteet erosivat antiikissa hyvin radikaalisti ympäröivästä maailmasta. Pidän kommentoinnin minimissään ja esitän lähinnä pienimuotoisen kirjallisuuskatsauksen kyseisiin aiheisiin varhaisen kristillisyyden maailmassa. Selvää on, että monin osin asenteet ja ajattelu ovat muuttuneet ajan saatossa halki koko kristillisen kentän (muutosten mittasuhteissa on toki huomattavia eroja). Haastava kysymys kristityille liittyykin hyväksyttävän ja torjuttavan opillisen kehityksen väliseen rajanvetoon. Kristinuskon radikaali moraalikoodisto antiikissa Uskonnontutkija ja professori Rodney Stark on seikkaperäisesti käsitellyt erilaisia kristinuskon nousuun vaikuttaneita tekijöitä. Kristinusko poikkesi hurjasti aikansa ympäristöstä ja todella mullisti aikansa moraalisia käsityksiä. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa syntyvyys oli alhainen, koska avioliittoa ei pidetty arvossa. Miehet harrast...

Kuinka ihminen pelastuu, on varsin keskeinen uskon (ja elämän) kysymys. Millainen on uskon ja uskollisuuden välinen yhteys? Mistä pelastumisessa on oikein kyse? Kysymys armon ja uskon luonteesta on myös jakanut kristittyjä halki vuosisatojen. Pyrin tässä avaamaan aihetta lisää ja kuvaamaan, kuinka kysymystä on lähestytty eri suuntauksista käsin.  Keskeinen avaintermi aiheen kannalta on ollut "vanhurskaus", joka jo terminä on vieras ja moniulotteinen. Paavalin kielessä termiä "vanhurskaus" voidaan katsella pelastuksen näkökulmasta. Kyse on ihmisen hyväksymisestä Jumalan yhteyteen ja pelastukseen. ( Aejmelaeus 2018 , 343-344.)  Reformoitu baptisti ja arvostettu pastori (itse arvostan ja olen paljon kuunnellut häntä) John Piper esittää, että oppi vanhurskauttamisesta on yksi katolisen kirkon vakavista harhaopeista: “Meidän tulee olla huolissamme sekaannuksesta vanhurskauttamista koskien, joka tulee yksin armosta, yksin Kristuksen perusteella, yksin uskon kautta, yksin...

Mitä pelastuminen oikein tarkoittaa? Onko pelastava armo vain jotain passiivisesti vastaanotettavaa vai onko ihmisen toiminnalla jonkinlainen rooli pelastavan armon sisällä? Mikä on uskon ja tekojen välinen suhde? Nämä kysymykset ovat olleet itselleni jonkinlaisessa jännitteessä koko elämäni ajan. Toisaalta pelastumisessa on taustassani voimakkaasti korostettu henkilökohtaisen ja erillisen uskonratkaisun merkitystä. Kasteella ei ole nähty olevan juuri merkitystä pelastumisen ja syntien anteeksisaamisen kannalta, vaan se on lähinnä ulkoinen merkki tapahtuneesta sisäisestä muutoksesta, symbolinen riitti uskon kuuliaisuudesta Jeesuksen käskylle. Kun ihminen on kerran rukoillut syntisen rukouksen (joka on helluntailaiselle väline, jossa tapahtuu uudestisyntyminen Jumalan lapseksi) ja saanut sydämeensä täyden pelastusvarmuuden, niin kaikki on ikuisuuden näkökulmasta periaatteessa täysin selvää. Toisaalta on mainittu pyhityselämän ja Herran pelon merkityksestä. On oltava valmis, kun Herra ...

Historiallinen aineisto näyttää minusta vastustamattomalta. Kasteeseen ja ehtoolliseen liittyvät opetukset olivat 100-luvun kristityille uskon kovimmassa ytimessä (olen käsitellyt kysymystä "sakramentin" tai "mysteerin" olemuksesta aiemmin ). Jos kristityt eksyivät kasteen ja ehtoollisen suhteen, niin he eksyivät välittömästi apostolien kuoltua eivätkä ihan pienissä asioissa. Siinä tapauksessa he eksyivät siinä, mitä he itse pitivät äärimmäisen tärkeänä ja apostolisessa uskon perinnössä täysin keskeisenä . Varhaisille kristityille kaste ja ehtoollinen (eukaristia) eivät olleet vain symboleja, vain merkkejä tai vain kuuliaisuudesta Jeesuksen käskylle suoritettavia riittejä. Ne olivat paljon enemmän. En kuitenkaan usko, että he eksyivät. Usko siirtyi eteenpäin "uskon säännön" avulla ja apostolista perintöä varjeltiin vanhimmassa kirkossa hyvin tiukasti apostolisessa jatkumossa olevien piispojen toimesta. Harhaoppisuuteen ja hajaannuksen aiheuttajiin suhta...