Matka kristinuskon alkuun ja takaisin

Puhuminen Mariasta "äitinä" kuulostaa helluntailaiseen korvaan hyvin vieraalta . Mariahan tietenkin on Jeesuksen äiti, mutta "ei hän suinkaan ole minun äitini eikä vaikkapa Paavali kutsunut Mariaa äidikseen". Tähän Marian "äidilliseen tehtävään" on myös jo varhain liitetty ajatus Mariasta "välittäjänä" eli esirukoilijana. Edellisessä kirjoituksessa tätä Mariaan (ja myös muihin pyhiin) liitettyä "välittävää tehtävää" jo hiukan käsittelin.  Taustastani käsin katsottuna puhe Mariasta äitinä kuulostaa ensinnäkin täysin tarpeettomalta liioittelulta ja toiseksi sen raamatullinen perusta aivan riittämättömältä. Kun Mariasta ruvetaan puhumaan "välittäjänä", niin siinä vaiheessa on kenties astuttu jo epäjumalanpalvonnan alueelle (tai ainakin täysin selvästi Jumalan Sanan vastaiseen opetukseen). Usein arvostelun esittämistä kuitenkin leimaa melko ohut tietämys siitä, mitä erilaiset ilmaisut oikeasti tarkoittavat ja mistä ne nousevat. Tä...

En muista lapsuudestani, nuoruudestani tai aikuisuudestani saarnoja Mariasta. Ehkä niitä on ollut, mutta en vain muista niitä. Yleisellä tasolla Maria mainittiin lähinnä joulupuheissa, jouluevankeliumissa ja joululauluissa. Muuten Marialla ei ole juuri käytännön roolia helluntailaisessa julistuksessa tai hengellisyydessä. Kaikkea Maria-hartautta kavahdetaan helluntailaisuudessa suuresti ja sen nähdään yleisesti olevan automaattisesti väärin .  Tässä kirjoituksessa avaan oman taustani Maria-hartauteen (oma kokemukseni on toki täysin omakohtainen). Käyn lisäksi läpi Maria-hartauden varhaista historiaa pitkälti Serafim Seppälän tutkimukseen nojaten. Helluntailaisen on lähes mahdotonta hyväksyä minkäänlaista Maria-hartautta. Tunnen juureni. Historiallista taustaa ja asioiden syntyä tutkimalla asenteet voivat kuitenkin muuttua ilmiötä kohtaan hitusen ymmärtäväisemmiksi. Asioiden avoin selvittäminen palvelee myös kaikille uskoville tärkeää vilpitöntä pyrkimystä totuuteen. Ehkä on mahdol...

Paavi Franciscus: “Aivan erityinen katse on suunnattava juutalaiseen kansaan, jonka liittoa Jumalan kanssa ei koskaan ole peruutettu , sillä ‘Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua’ ( Room. 11:29 ). Kirkko, joka jakaa juutalaisten kanssa tärkeän osan pyhästä Raamatusta, pitää liiton kansaa ja sen uskoa oman kristillisen identiteettinsä pyhänä juurena (vrt. Room. 11:16-18 ).”  Edelleen hän jatkaa: “Vuoropuhelu ja ystävyys Israelin lasten kanssa ovat osa Jeesuksen opetuslasten elämää. Välillemme kehittynyt kiintymys saa meidät vilpittömästi ja katkerasti paheksumaan niitä hirvittäviä vainoja, joiden kohteeksi he ovat joutuneet ja yhä joutuvat , erityisesti niitä, joihin kristityt ovat osallistuneet tai osallistuvat.” Katolisen kirkon antisemitismistä ja Hitlerin paavista on puhuttu pitkään. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan kysymyksiin hiukan lisävaloa. Kuten Franciscus on todennut, kaikki puheet eivät ole vailla pohjaa; kristittyjen ja juutalaisten välit ovat historian...